Alpakoiden ja laamojen kanssa harrastetaan monipuolisesti samaan tapaan kuin hevosten ja koirien. On näyttelyitä, kilpailuja, terapiatoimintaa, omaksi iloksi voi käydä kävelyllä, laamoilla jopa ajetaan kärryilläkin.

Laamaa on sanottu "Hiljaiseksi veljeksi" mikä kuvaa Andien ihmisten suhdetta laamaan. Laama on ollut juhta, villan- ja lihantuottaja ja ystävä. Laama on utelias ja aktiivinen eläin, joka tekee mielellään jotain ihmisen kumppanina. Sama koskee sellaista alpakkaa, jolla on hyvä suhde ihmisiin. Alpakalta ja laamalta puuttuu miellyttämisen halu, mutta monella yksilöllä, siis myös alpakoilla, on tekemisen ja vaihtelun halu sekä aimo annos uteliaisuutta. Alpakka ja laama osallistuu puuhailuun jos se on niistä mukavaa.

Antti ja Gilgamesch

Ulla nauttii lasten seurasta

Kun mietitään olosuhteita joissa alpakat ja laamat elävät kotiseudullaan, on vaikea luoda yhtä virikkeellistä ja haasteellista ympäristöä tällä puolella maapalloa. Usein eläimet laiduntavat täällä tasaisilla, vihreillä nurmilla, jotta villa ei likaantuisi. Alpakalla ja laamalla on oikeus lajinmukaiseen, virikkeelliseen elämään. Nykyään sikaloissa ja navetoissa järjestetään virikkeitä tuotantoeläimillekin. Tuntuisi oudolta ajatella, että alpakan pitäisi vaan olla ja odottaa että sen villa kasvaa. Agilityn harrastaminen, tapahtumiin osallistuminen tai kävelyillä käyminen on alpakan ja laaman henkisen hyvinvoinnin tukemista. Harrastustoiminta on alkanut luontevasti laamojen kanssa, mutta pian maailmalla huomattiin että alpakoissakin on innokkaita osallistujia. Kaikkia yksilöitä ei tietenkään agility tai näyttelytouhu kiinnosta. Luonne-eroja on toki näissäkin.

Kasvattaja, joka kohtelee alpakoitaan yksilöinä, huomaa jo vasoista aktiiviset touhuajat, ja tarjoaa näille mieluista tekemistä ja virikkeitä. 

Harrastustoiminta ei mitenkään haittaa alpakan tai laaman pitämistä hienon villan tuottajana yhtaikaa. Tiineet emät ovat tietysti äitiyslomalla ainakin viimeisen kolmanneksen tiineysajastaan. Helpoin harrastuseläin onkin laama- tai alpakkaruuna, joka on aina valmiina lähtöön.

Ohjaajan ja eläimen suhteen pitää perustua luottamukseen. Eläimen täytyy olla varma, että sitä ei viedä sellaiseen tilanteeseen josta se ei selviä.

Gilgamesch ELMA-messuilla

Luottamus on kouluttamisen, käsittelyn ja kaiken harrastamisen perusta.

Alpakan ja laaman täytyy pitää ihmisistä ja tuntea olonsa turvalliseksi heidän lähellään. Erityisesti tämä koskee eläintä josta toivotaan lemmikkiä, harrastus- tai terapiaeläintä.

Sol ottaa porkkanan Tommin huulilta

Ulla tervehdyskäynnillä vanhainkodissa

Alpakan ja laaman kanssa harrastaessa pitää ottaa huumorin kannalta ja pitää osata nauraa itselleen. Kunnianhimo ja voitontahto on aika vieraita käsitteitä. Näitä eläimiä ei juuri voi lahjoa, monet eivät välitä makupaloistakaan, vaan se ihmisen kanssa touhuaminen on se palkinto. Ja jos ei huvita sinä päivänä, niin eläimen voi joutua kantamaan avustajan kanssa pois näyttelykehästä. Nimimerkki Kokemusta on siitäkin.

Kasvattajalle on ihan käytännön etua siitä että eläimet ovat luottavaisia ja rauhallisia. Keritseminen ja sairaan tai poikivan eläimen auttaminen sujuu stressittömämmin. Oli aika ikävää lukea Maaseudun Tulevaisuudesta taannoin ammattikeritsijän mielipide alpakan keritsemisestä: hänen kokemuksensa mukaan alpakka kirkuu, sylkee, potkii ja puree! Huonoa mainosta kaikille kasvattajille! Kasvattajan viitseliäisyydestä ja osaamisesta on kiinni millaiseksi eläin on koulutettu. Meillä alpakat ja laamat seisovat käytävällä hoitotoimien ajan. Kun vasat totutetaan käsittelyyn pienestä pitäen, niin aikuisena ne eivät juuri hermostu kiinnipitämisestä ja hypistelystä.

Inez "passaa" käskystä

Toinen juttu on tietysti se, että luonne periytyy alpakoilla ja laamoilla kuten muillakin eläimillä. Varsinkaan alpakankasvattajat eivät juuri kiinnitä vielä huomiota tähän. Laamoilla, jotka toistaiseksi mielletään vahvemmin harrastuseläimiksi kuin alpakat, hyvä luonne on tärkeä jalostuskriteeri. Tapahtumiin, ja varsinkin agilityn tapaisiin kisoihin osallistuminen, on samalla luonteen ja hermorakenteen testi.

Pirkon kasvattama Lucky Kreetta rakastaa agilitya. Omistaja ja kouluttaja Sanna Sillanpää

Tuotantoeläimillä on vastikään todettu, että niiden jalostusvalinnat vaikuttavat eläinten ympäristöherkkyyteen. Tämä tarkoittaa sitä että kun jalostetaan vaikkapa korkeaa tuotosta, eläimistä onkin tullut samalla herkkiä kaikille muutoksille elinympäristössään. Pieni stressi ja muutokset elinympäristössä tuovat esiin mahdolliset heikkoudet kannassa.

Jos yritetään tehdä elämästä turruttavan samanlaista ja välttää kaikki stressi, ei saada esiin hiljaisina pysyviä huonoja ominaisuuksia eikä lopulta tiedetä kuinka heikko kanta on. Tämänkin takia on välillä hyvä testailla eläintensä sopeutumiskykyä vaihtevissa olosuhteissa.

Rocco pokkasi Yleisön Suosikki-pystin näyttelyssä

Joku on meillekin väittänyt että alpakka on niin stressiherkkä ettei sitä saisi kuljetella messuilla ja tapahtumissa. Oma kokemuksemme on ihan toinen. Joskin pitää valita mukaan esittelyihin ne eläimet jotka ovat niitä hyvähermoisia ja tykkäävät vaihtelusta. Kaikki laamat tai alpakat eivät pidä esim. agilitysta eikä niitä silloin pidä tietenkään sellaiseen pakottaa. Onkin kasvattajan ammattitaidosta, viitseliäsyydestä ja etiikasta kiinni kuinka lajinmukaisen ja virikkeellisen elämän hän tarjoaa alpakoilleen ja laamoilleen ja miten kunkin eläimen persoonalliset piirteet otetaan huomioon. Mukavan harrastuseläimen löydät todennäköisimmin kasvattajalta joka totuttaa eläimet luottavaisiksi sekä tähtää jalostuksessa myös leppoisaan luonteeseen hienon villan lisäksi.

Terapiaeläimet Milton, Augusta ja Gilga saavat sertifikaattinsa