ULLAN BLOGI
Ullan heinäkuun
raportti
Rakas Päiväkirja 
Hei, ihanaa huomata, että fiksulle
laamalle on aina kysyntää!
Olin taas OKRA-maatalousnäyttelyssä.
Siellä oon ollukin jo monena kesänä. Jotkut muistaa mut edellisistä
kerroista, se on aika hauskaa. Oli vaan turkasen kuuma. Mä makoilin pääosan
ajasta varjossa, hirveesti en jaksanu olla sosiaalinen. Kämppikseni Kanta
yritti kovasti olla seurallinen, hattuu tarvis nostaa, jos olis. Mulla kun
on vähä semmonen motto että “joskus tekis ja toisinaan sitten taas ei”.
Jotenki tarttis tolle kotiväelle
vaan saada kaaliin, että tällanen edustushenkilö tarvis valmistautumisaikaa
ennen lähtöä! Mut ei. Niinku ny viime lauantainaki. Selittelyn makua, kun
Emäntä väitti että sinne Orimattilaan ei meinattu ollenkaa mennä, kun oli
säätiedotuksessa luvattu ihan kaatosadet
ta.
No, nää tulee melskaan
talliin aamulla KAHDEKSALTA. Voi ei. Että nyt se Sirkkolan Heikki, mun
eläinlääkärini (no, joo, muiden kanssa) soitti ja pitää kumminkin lähtee
sinne Orimattilan Kehräämön Kantritapahtumaan agilitykisaan eikä siellä
mitään sada. Tallissa sitte hulabaloota välittömästi. Että kuka lähtee?
Kotiväki oli buukannut jo ittelleen päivän täys, joten tarvi siis lähtee
eläinlääkärin kanssa keikalle. Jos ymmärrätte, niin se ei oo välttämättä
kenenkään ELÄIMEN bestis ja paras matkakumppani…Mutta mä ja Gilgamesch
ilmoittauduttiin vapaaehtosiks, kun traileri ajo pihaan. Miksikä ei, voi
olla kivakin keikka…Alpakoista mukaan lähti noi partiopoikaluonteen omaavat
Milton ja Morrison. Aina valmiita palvelukseen…
Ainoo vaan, että en ollu
tietenkään siihen aikaan aamusta vielä föönannu hiuksiani ja villakin oli
ihan täynnä oljenpätkiä. Tää oli se pahin huoli, emmä mitään kisaa jännitä.
Emäntä siinä kiireessä sohi vähän jollain harjalla isompia roskia pois, ja
toivoi että Suomisen Niina, joka onneks lähti meidän mukaan, harjailis
perillä lisää. Mutta aika vauhdilla me oltiin valmiita ja sitte vaan
trailerin kyytiin. Ei menny montaa minuuttia. Matkalla mutusteltiin loput
aamuheinistä. Mikäs meidän oli ollessa, kun Heikki ajo ja me maattiin
kuljetuksen ajan.
En ny viitti hirveesti täs leuhkia,
mutta arvaatte kai kuka voitti kisan?! Taluttaja ei ollu ikinä laamaa vieny
agilityradalla tai edes kävelly laaman kans ennen kisaa. Mutta lahjakkaan
laaman opastamana hän selvisi siitä hienosti. Yhtään ei satanu ja ihmiset
tykkäs meistä. Kiva päivähän siitä tuli!
_____________________________________
Ulla
kesäkuussa 2010
OSTA
APU-lehti!
MÄ OLEN SIINÄ!
_____________________________________
Ulla
toukokuussa 2010
Rakas
Päiväkirja
Meille synty laamavasa
tänne. Oootteko nähneet siis niinku päivän vanhaa tai silleen? Hih! Sellanen
on aika huvittavan näkönen otus. Joo, onhan siis laamoilla isot korvat,
mutta onkohan tässä tapauksessa nyt sattunu joku mittavirhe? Siis tällä
meidän Jingolla on, hihhih, ehkä hiukka ylimitoitetut...
Se oli muutenki
huvittava, niinku kävelis puujaloilla. Pää on ihan pieni ja jalat on niinku
otettu eri eläimestä. Ekana päivänä siltä oli selvästi niiden jalkojen
käyttöohjeet lukematta. Mutta jo seuraavana se paineli aika mukavasti ympäri
laidunta, joskin näin Jingo-raasun tupsahtavan naamalleen muutamankin
kerran. Hiukka hei nauratti.
Ai
miten niin mäkin olen joskus ollu laamanvasa? No siitä nyt on niin kauan.
..Ja kyllä mä olin tosi näppärä ja fiksu heti syntymästä. Tai ehkä en. Ei
ollu kukaan kuvaamassa ja naureskelemassa. Olinkos mä nyt vähän
ajattelematon kun hihittelin sille Jingolle...
Mutta kai mun piti
yrittää piristää itseäni, kun mun kummipoikani Leon muutti Laihialle, eikä
nyt oo uutta kummilasta. Että anteeks vaan Jingo. Kyllä susta hyvä ja komee
tulee. Isäntä ja Emäntä on kovinkin innoissaan että hieno vasa. Että
oikeesti tervetuloo vaan laamaporukkaan!
Toivoo
Ulla-täti
_____________________________________
Huhtikuu 2010
Rakas Päiväkirja
Siunakkoon!
Valitinks mä joskus että
täällä meillä ei TAPAHDU mitään?! No, ny ei meinaa perässä keritä. Porukkaa
lappaa sisälle ja lähtee veks sillä vauhdilla.
Se aasi Adolf lähti
Tukkilaan. Outi sai lopulta Isännän puhuttua ympäri ja myymään sen, en ois
uskonu. Se kun läks, niin mun naapurikarsinaan muutti jotkut
ulkomaankieliset pojat:
alpakkapoika Aron ja KOMEE laamapoika Kim.
Gilgamesch niille pullisteli yhen illan, mutta ne oli vaan että "PARDON "ja
"No hard feelings", tai mitä retoromaniaa ne sveitsiläiset sitte yrittikään
meille sanoa. No, ei niitä saatu ärsytettyä kenenkään tappelukaveriks, ja
hyvähän se olikin. 
Juur kun tää oli ohi,
niin se ulkomaalaisinvaasio alko uudestaan. Toiseen naapurikämppään muutti
alpakkalikkoja. Siis viisi uutta naamaa. Ja se Julia-laama. Emmä päässy sen
kans samaan karsinaan vaikka kiinnostas sen syntyvä vasa. Kummilapsen paikka
on kohta mulla vapaana. Oma kummipoika Leon on kanssa muuttamassa uuteen
kotiin toukokuussa.
Niin, Emäntä ei nääs
laita mua tohon ykköskarsinaan, kun ne odottavat äidit saa kaikenmaailman
herkkuja. Ja mä kuulun Painonvartijoihin. Hyvin oon
painooni vartioinukin,
tippaakaan en oo laihtunu vaikka väkirehua ei anneta kun henkäys tähän
karsinaan. Oon osannu vastapainoks ottaa tietyllä vakavuudella ton
heinänsyönnin...
No sitte meinasin jo
järkyttyä: mun siskoni Augustakin oli myyty! Niin se vaan hyppäs siniseen
pakuun ja lähti yhen Sannan kans. Ilosellehan tuo näytti.
Että
"Lycka till"
vaan, sanottas meillä Ruotsissa. Tätä ei tietty sais sanoo ääneen, mutta en
hirveesti Augustan jälkeen jääny kaipaan. Meillä on välillä ollu aika
mustasukkaiset välit...Mulle on sattunu pari harmittavaa vahinkoakin tän
takia, kun oon osunu IHMISEEN vaikka oon tarkottanu sylkästä Augustaa
kohti, ettei se tunkis aina ekaks karsinan reunalle ihmisten siliteltäväks.
Aika kiusallista. Mähän olen muuten NIIN ihmisrakas enkä sit millään haluais
että ihmiset saa sen käsityksen että laamat on kiukkusia sylkijöitä! No, nyt
saan lisää tilaa egolleni.
Pikkutallista hävis se
hauska Carlos-alpakkapoika. Kuulemma muutti Porvooseen. Ja sitte katos
Milton. No, se on kuulemma vaan lainassa toistaiseks Metsälammen laamoissa,
niinku Marina-vasakin, joka oli kans hävinny näköpiiristä yks päivä. Tarvii
kai alkaa aamusin pitään joku nimenhuuto että ketä täällä tallissa on
paikalla!
Pää pyörällä
Ulla
_____________________________________
Maaliskuu 2010
Jumankekka
Mun selkäni takana on
salaa hommittu.
Ei auttas ruveta
lomaileen, heti jää ulos tärkeistä jutuista. Kuulin just että meidän
porukalla on jemmassa jossai salaisessa paikassa nimeltä "karanteeni" kaks
laamaa! Epäilin kyl, että jotain on tekeillä kun tänne ilmesty kaks vierasta
äijää jotka puhu tosi outoo murretta. Ne oli pikkasen liian kiinnostuneita
meistäkin, eikä olleet kumminkaan eläinlääkäreitä. Ne jos mitkä syynää
tarkkaan. Mutta nää oli selvästi alpakka- ja laamaväkee...Ilmeni sitte että
olivat sveitsiläisiä laaman- ja alpakankasvattajahemmoja.
Sen
lisäks että saan uusia laamakamuja, niin ne Arnold ja Andy toi Isännälle ja
Emännälle 5 alpakkaa, jotka saan seinänaapureiks kuukauden päästä. Onpahan
säpinää sitte.
Ne uudet laamat on Kim ja
Julia, wooly- eli villalaamoja molemmat. Kim on harmaa ja aika bodarin
näkönen. Tyttölaama on Julia. Se on oikein kaunis väreiltään, meinaan aika
lailla kun mä! Valkonen ja ruskee läntti takapuolen päällä. Ja arvatkaas
mitä?! Se saa vauvan, jos vaan kaikki menee hyvin. MINÄ ilmoittaudun kummiks
jos se sille Julialle sopii!
Että tällasta tällä
kertaa, elämme jännittäviä aikoja...
Terkuin Ulla
_____________________________________
Helmikuu 2010
Ulla
on hiihtolomalla.
