ULLAN BLOGI

Ulla-laaman kommentteja tammikuussa 2012

Ja yhtenä iltapäivänä tallin toisesta päästä kuulu HÖHÖHÖÖÖ! Jaa TÄH? Mitäs tää nyt sitten taas on?! Olin ihan äimän käkenä tai siis tässä tapauksessa laamana.

Kurkotin ja kurkotin ääneen suuuntaan. Päätykarsinaan oli ilmestyny tooosi pieni oljenvärinen poni. Siis TOSI pieni! Se ei näkynyt karsinan reunan yli yhtään. Se on pienempi kuin alpakka. Hah! Aika vesseli. Kämppikseni Fuchsie ja se Hiiru tutustu heti. Ne tykkäs toisistaan ja "nenätteli" moneen kertaan korvat hörössä.

Seuraavana päivänä kuulu iloinen IHAHAA!

Se Hiiru oli saanu tyttökaverin! Toisen samanvärisen, hiukkasen isomman ponin. Nehän onkin ihan hauskat otukset.

Ekaks me ihmeteltiin sitä ÄÄNTÄ mikä tulee kun ne kävelee : kops, kops...Me kun kävellään, niin yhtään ei kuulu. Ja sit ne niinku kommentoi asioita enemmän kun me. Välillä kuuluu HÖH ja PRÖH ja muuta poninkielistä juttua. Oltiin ekaks vähän varuillaan, että mitä ne niillä meinaa. Mutta ei siis pahaa, kunhan juttelevat.

Ja herran tähden miten kamalasti ne syö! Se isompi, mutta siis kumminkin pieni sekin, syö KOKO ajan. Niille ja meillekin hommattiin sellanen "slow feeding" heinäverkko. Se Dii tempoo heinää siitä ihan olan takaa. Epäilen nukkuuko se ollenkaan, koska oon nähnyt, että se heinäverkko on aamulla melkein tyhjä. Tässä kohtaa joku kumminkin huomauttaa meikäläisen ruokahaluista, niin no, maistuuhan se ruoka mullekin. Mutta se tapa, millä ne ponit syö! Se näyttää tosi tehokkaalle!
Ponit ei paljon ujostele, eikä ne näytä pelkäävän mitään! Nehän ei siis pelänny meitä yhtään, olivat vaan uteliaita. Mä kyllä ensin kattelin pienen välimatkan päästä poneja. Ne äänet epäilytti eniten! Mutta nyt ollaan kaikki tutustuttu ja oikeestaan on kivaa, että tallissa on enemmän elämää ja touhua.

 _____________________________________

 

Ulla-laaman päiväkirjasta joulukuussa

LAAMAN HENKI, sehän olen minä turbaani päässä!

Ootte kai nähneet sen Saunalahden Allan Din mainoksen?!

Ihan vinkiks vaan, että kovin sokeesti en neuvois teitä kertomaan toiveitanne LAAMAN hengelle. No, saihan poika Rauha-mummon päälle maan, että toivehan siis periaatteessa toteutui...Laamoilla nyt on vaan sen verran outo huumorintaju, että toiveitakin täytetään pilke silmäkulmassa!

Tää turbaanikuvausjuttu oli ihan sairaan hupaisa. Voitteks uskoa, että mulle lähetettiin oma stailaaja Hesasta sovittaan sitä turbaania!

Siis oikee puvustaja, yks Ella. Hän tekee pukuja elokuviin ja sen sellasta niinku normaalisti. Ei ollu kuulemma ennen puvustanut LAAMAA. Jaa, no hänen etuoikeutensahan tämä on. Näyttää kuulkaas hyvältä CV:ssä, että on stailannut Ulla Winbladia! 

Mulla piisannut kiirettä tässä ennen Joulua! Ollaan heitetty keikkaa monessa laitoksessa piristämässä asukkaiden päivää. Erikoisesti tykästyin Lasihelmessä yhteen setään, joka oli ollut kova hevosmies aikoinaan.

Meillä synkkas heti! Ja onhan näitä mukavia tätejä ja setiä ollu muuallakin. Mua jaksaa aina uudestaan kiinnostaa, kun mennään uuteen oleskeluhuoneeseen vaikka jossain hoivakodissa, että ketäs TÄÄLLÄ sitten on! Ja hissillä ajelu on aika hienoo, tuntee olevansa IHAN PRO!

Toivotan omasta ja henkilökuntani sekä kämppiksieni puolesta kaikille IHANAA JOULUA ja MENESTYSTÄ UUDELLE VUODELLE! (ja mulle varsinkin sitä menestystä...Jaa, nyt tää taisi taas mennä sivuraiteille koko juttu, huomauttaa Emäntä, sihteerini.)

Toivottaa Ulla

 

 _____________________________________

 

Ulla-laaman päiväkirjasta

Mä olen tämä.

Ja mä olen se Saunalahden laama joka juoksee - "run, llama, run!" ja pelaa sitä pingistä ja saa sen mitalin (tietty voitin!) Ja vielä se Laamaaja toisessa mainoksessa.

Ja sitten ne isot mainokset ainakin Hesan keskustassa.

Ja nythän joku sanoi KERRANKIN ilostuneensa, kun sai puhelinlaskunsa. Mä oli SIINÄKIN, istuin penkillä siinä kuvassa.

Siitä sen tietää, että on OIKEA julkkis, kun 7päivää-lehti teki musta haastattelun. Siellä sitä oltiin missiselkkausten ja muun tärkeän mukana!

Veljet, ette usko millasta on ollut. Kaikki tietää mut.

Voi olla, että kansa haluaa mua vielä lisääkin, katotaan nyt. Alan tottua tähän.

Kuvauksissa oli hauskaa. Emäntä ja Isäntä juoksi mun kanssa siinä koivukujan kohtauksessa. Ne oli jo ihan puhki, kun piti ottaa erilaisia otoksia, ja juostiin sateessa siis NIIN monta kertaa. Mua ei yhtään hengästyttäny. (Turhia puheita siis meikäläisen liikakilot!)Siis oikeesti ne pojat ajoi ihan mun kintereillä, kuvausauto taas oli n. puolen metrin päässä meikäläisen naamasta ja vielä hirmu kirkas valo killotti ihan suoraan kohti. Ja mä vaan juoksin ja kivaa oli!

No sitten siellä pingisjutussa! Kyllä kuulkaa ihan jonkun aikaa kattelin sitä pingiksen pelaajaa...Mies hosuu toisella puolella pöytää ihan hirveesti, että mikä sillä oikeen on!? Yhtäkkiä alko sinkoileen kun riivattu. Ja mun piti seurailla mukana. Ei ihan tervepäisten hommalta näyttäny, mutta mitäs siinä, hommat hoidetaan! Ja palkaksi nääs Jaffaa ja keksejä. Ei huono! Aattelin, että mähän oon vaan töissä täällä.

Sen tytön kanssa juokseminen oli ihan kakunpala. Tätä on tehty niin monet kerrat, mutta nyt ei ollu edes niitä esteitä tai tunnelia tai muutakaan hidastetta 

Kuulin huhuja, että kuvauskaverini Kim-laaman mainokset alkaa tulla telkkarista lokakuun alkupuolella! Höristelkää silmiänne, tai miten se sanonta menikään...

 

Terveisin
Ulla, Suomen tähtilaama, eikö?

 

 _____________________________________

 

Tallin Sanomat heinäkuussa 2011

Seurapiiritoimittaja Ulla Winblad kertoo:

"Tulinen taistelu Leona-vasan kummiudesta aiheutti kiivasta nahistelua Ylitalon tallipihalla.

Vastakkain olivat Lilli-emän edellisen vasan kummi (ja siis ilman muuta etuoikeutettu) lempeä laamarouva Ulla Winblad ja omista oikeuksistaan röyhkeästi kiinni pitävä alpakkaemä Kelly. (Joka on sitä paitsi vasta Vappuna muuttanut laumaan...) Tiukan ottelun voitti epäurheilijamaisella käytöksellä Kelly, joka mm. harrasti lähes jiujitsua ja sitäpaitsi myös SYLKI. Herkkätunteinen Ulla vetäytyi takavasemmalle.

Tarina jatkuu kuitenkin erikoisesti: Leonan kummiksi seuraavana päivänä rupesikin nuori alpakkaemä Amethyst! Ja kaikki olivat tyytyväisiä."

Että sellasta täällä. Jaa että äskeinen juttu ei ollu ihan objekstiivisesti kirjoitettu?! Vetoan sananvapauteen...

Mutta musta tehtiin hei Lemmikki-lehteen pitkä haastattelu! Toimittaja ja kuvaaja oli meillä melkein koko päivän ja hyöri VAAN MUN ympärillä. Mut on siihen ihan luotu.

 _____________________________________

 

...joskus kesällä 2011...

Tää kesä on hei menny ihan liian nopeesti! En oo meinannu perässä pysyy.
Käytiin kylässä ympäriinsä, parilla koulullakin. Ja sitten Diakoniasäätiön Eedi-asuntolassa Espoossa. Sinne mentiin sisällekin.

Ja kuulkaa NYT se pyöritys ja fanitus vasta alkaakin: MÄ ja KIM OLTIIN SAUNLAHDEN MAINOSKUVAUKSISSA! Kahtena päivänä! Jösses kun oli hianoo!

Kerrankin se meni niinku oon aina aatellut - KAIKKI oli aina valmista MUA

varten: valot, kulissit, kamerat, muut kamat - ja sitte MÄ purjehdin kuvaukseen niinku tähti ainakin, kun oli sanottu "ULLA, OLE HYVÄ!"

Olin koko päivän loistavalla tuulella, vaikka joskus piti tehdä sitä samaa ja ottaa uusiksi. Ei niin, että MÄ olisin töpänny, vaan tarvittiin eri valot tai kameraa muutettiin eri suuntaan jne. Mutta mä kuulkaa nautin ihan täpöillä!

Ja sain taas Jaffaa palkaksi, mikä aiheutti kuvausporukassa aikasmoista hilpeyttä.

Kim oli ihan MAHTAVA kanssa. Jätkä esim. seiso savukoneen vieressä pokerina, vaikka ei enää nähny mitään ja se kone suhisi metrin pääs sen jaloissa! Ja Kimillä oli komeet vermeet, näätte sitten elokuussa kun nää jutut tulee ilmeisesti elokuvateattereihin filmien alkumainoksiin. Siis

aatelkaa: Laamoja, mua ULLAA, ESITETÄÄN ELOKUVISSA!!!!! Unelmani on toteutunut! Kyl se vaan niin on, että jos jotai oikeen kovasti toivoo, niin sen sitten saakin. AHHHHH!

Päätin tehdä valmiiksi itelleni tyylikkään ja hianostuneen käyntikortin.

Sellastahan tarviin tietty kohta! Mitäs sanotte?! 

 

 _____________________________________

 

Rakas Päiväkirja

Täällä on ollu aika mälsää. En päässy mukaan Punaisen tuvan vaateputiikin kevään avaukseen. Siellä myydään mm. ALPAKKA-neuleita. Ei ollu kuulemma tarvetta LAAMALLE, sano Emäntä. No jaa, mähän olisin ollu muuten vaan KORISTE siellä pihalla.

Mutta sain uuden kämppiksen. Se on yks Kelly, alpakkatyttö. Ihan jees, aika rohkeekin. Ei paljon ihmetelly, mihin oli tullu. Katteli että vettä ja heinää on, ja rupes vaan olemaan meillä. Mua ensin sellanen nyppikin vähän ja näytin hapanta naamaa. Olis ollu kiva että se olis vähän niinku anellu, että saako se olla MUN kämpillä. Mutta aika suoraviivanen daami tää Kelly on, sen mielstä juttu on selvä. Joo, kyllä mua oikeesti nyppi sekin, että Emäntä on selvästi tykästyny tohon Kellyyn! On kuulemma niin kiltti ja hyvätapanen ja helppo vaikka leikata kynnet, nostaa jalankin ihan itse. No niinhän mäkin, jos huvittaa. Siis JOS. Osaan vähän kaikkee minäkin, mutta en aina jaksa noitten juttuja. Ja ainakin jotai herkkua pitää saada palkaksi!

Onneks tulee kesä! Tapaatte mut loikoilemasta kyljellään auringossa laitumella. Oon jo kokeillu miltä se taas tuntuu, ja aivan yhtä rentouttavalta kuin viime kesänäkin!

Ulla

 

 _____________________________________

 

Maaliskuun raapustukset

Nääs nythän on niin että joskus jopa MINÄ erehdyn. Tai siis tulee möläytettyä jotain vähemmän fiksua.

Oon anteeksipyynnön velkaa...

Muistatteko sen Jingo-vasan joka syntyi meille viime keväänä? Aika hulvattomasti tulin naureskelleeksi sen korville ja kömpelölle ulkonäölle.

Niin... No, nyt sitte Emäntä sai uusia kuvia Jingosta. Kukas nyt nauraa meikäläisen kiloille ja pillikintuille ja "käpylehmä"-lookille? Hävettää.

Jingo on yks komeimmista IKINÄ näkemistäni laamakundeista! Ellen olis niin piintyny vanhapiika, niin pyytäsin Emäntää lähettään sille Jingolle mun yhteystiedot. Tiedä mikä PUUMA mustakin voisi vielä tulla. HAH!

Mutta hei joo, ihan oikeesti. Tää oli opetukseksi. Siitä rumasta ankanpojasta tuli hieno joutsen ja siitä lepakkokorvaisesta karpaasista tulikin laama-ADONIS. 

Koska mulla on sentään jonkilaiset tavat, niin:

Nöyrimmät anteeksipyyntöni Sulle Jingo

Terveisin Ulla-täti

_____________________________________

 

Ulla-laaman muistiinpanoja helmikuulta 2011

Jätte trevligt, eller hur?

Meillä oli kokonainen perhe kylässä kotimaastani Ruotsista. Pääsin esitteleen heille, kuinka hyvin olin opettanu Gilgalle ja Marinalle ruotsia, jotta ne osaa sitte uudessa kotimaassa. Mähän olen opettajana muodollisestikin pätevä. Ainakin MUODOKAS, jos se nyt tähän liittyy jotenki.

Ja niin ne kämppikset sitte häipy MAKEEN alpakkakuljetusauton sisälle.

Yritin vähä vinkata Emännälle ja Isännälle, että kelpais muillekin tollasessa kyyti. Ne vaan halaili niitä Mariee ja Ollee ja Simonee. Taisin nähdä kyyneleen molempien naisten silmänurkassa...Olihan se vähä haikee hetki, Marina on syntyny meillä ja Gilgakin asunu jo 7 vuotta. 

Mutta eiku hommiin. Jonkun nääs tarttee olla pomo. Ja se oli ollu meidän kämpillä Gilgamesch. En hetkeekään epäröiny, etteikö homma kuuluis vastedes Queen Ullalle!

On mullakin ollu kivaa: olin Fuchsien kanssa Tuulikellon vanhainkodilla Laskiaistiistaina. Se oli sellanen ulkoilmatapahtuma. Vähän oottelin että koska mennään sisälle. Mut ei siinä mitää, mua kuvattiin ja tarjottiin köyhää ritaria. En arvannu ritaria maistaa, ettei mua ruveta syyttään petoeläimeks!

 

_____________________________________

 

Ulla-laaman muistiinpanoja tammikuulta 2011

Rakas Päiväkirja

Kustannusyhtiö Tammesta tuli postia MULLE. Siellä on joku eläinjuttu suunnitteilla kirjaan. Ne halus kirjoittaa pätkän MUSTA sinne, ja kuva kans. Jep! Annoin Emännän valita muutaman kuvan, jotka lähetettiin. Se on muutenki mun sihteeri. Jotai tällasta olen jo ootelluki. Että meikäläisestä tehtäis kirja tai jotai.

Mutta mitä ne teki Saunalahdessa!? Tekivät mainoksen, jossa on LAAMA-AGLITYA, eikä kuvanneet sitä Suomessa. Siis miten MÄ en päässy mainokseen!? Lievää järkytystä kyllä tunnen. Muuten aika hupaisaa, että laamat on päässy mainokseen. Mainosta se on nääs meille laamoillekin. Kun kerranki laamat ei sylkeneet.

Täällä tallissa meinaa hermo mennä. Yritän nääs pitää Ruotsin kielen tunteja Marinalle ja Gilgalle, jotka muuttaa sinne Hälsingedalens Alpackor-talliin maaliskuussa. Marina nyt vielä oppiiki jotai, mutta tollanen vanha laamajäärä...Ku ei kieli taivu. Mähän oon syntyperänen ruotsalainen, että sinänsä ihan loistva ope. Mutta puitteet on niin alkeelliset! Miten ne luulee että voin nykyaikana pärjätä ilman fläppitaulua ja vidotykkiä? Ja kielilarobalatiota, vai mikä se nyt on?! Ei voi vaatii huipputulosta näillä vehkeillä, sanonpa vaan.

Augusta-siskoni ei tähän opetushommmaan pysty. Sen hermot hirttää heti kii, jos ei verbit taivu. Mutta jotai on tarvinnu keksiä näiden pakkaspäivien ratoksi. Aikamoinen höpinä ja mutina tallissa on kun ei ihmiset oo paikalla...Mä epäilen, että kyllä ne vaklaa meitä sen tallin valvontakameran kautta ja naureskelee keittiön pöydän ääressä.

Parempia kelejä kiihkeesti odottaen
Ulla

 

 

_____________________________________

 

Ulla-laaman muistiinpanoja joulukuulta 2010

Rakas Päiväkirja

Mulla oli kiva reissu taas Tuulikelloon alpakkatyttöjen Marinan ja Fuchsien kanssa. Hyvin meni, mua taluttikin välillä se meidän terapeutti Lissu ja hänen mies Jussi. Minähän en vierasta ketään, joten täähän kävi mulle. Marina meni vähän liiankin reippaasti liukkaalle lattialle, ja melkein kaatu. Sitte sitä vähän jännitti tulla piirin keskelle, mutta kyllä se lopuks taas uskaltautu, kun näki ettei mulla ja Fuchsiella hätää ollu kiiltävällä lattialla.
Terapiaeläimen jutuissa on kaikenlaista totuttelua, mehän nääs ollaan ammattilaisia. Ei tähän joka alpakka tai laama sovellukaan. Tarvii olla hyvät hermot ja uskaltaa uudestaan, jos tuleekin vaikeita juttuja vastaan. Ekaks pelmahti päiväkodin lapset mua silitteleen. Sitte taas hissillä tokaan kerrokseen niinku vanha tekijä ja sitte vaan tapaan vanhoja ja uusia tuttavia. Mut muistetaan nimeltä siellä vanhainkodilla, oli aika hivelevää kuulla! Tällä kertaa en saanu otettua joulutorttua tarjoiluvadilta, viimeks yritin, mutta Emäntä huomas...Ei paljon leivonnaisia näkyny. Olikohan ihan harkittu juttu!? Mutta kyllä sain mukavilta sediltä ja tädeiltä namipaloja, ja sehän se kivaa onkin.

Terkuin
Ulla

_____________________________________

 

Ulla-laaman leuhka blogi marraskuulta

             TÄTTÄRÄÄ!

 

No juu, nythän on sitte asiat oikeella tolalla. Ihan vaan pikku jokena, niin arvatkaas kuka oli yleisön suosikki ELMA-messujen laamakavalkadissa?!

NO MÄ TIETENKIN!

Oli sitte viimesen päälle hianoo. Mulle soitettiin Mamban "Vastustamaton", mikä ei ollu yhtään huono idea. Tehän tiätte tän..."tyttö jonka jokainen haluaisi omakseen..." Siinä on nääs kertosäkeessäkin se ULLALLALLAAA. Ei ihan tyhmä tää meidän Emäntä joka ton viisun mulle valitsi. Ja se Riikka, joka oli meillä kesällä meitä hoitamassa, talutti mua, ja olihan hänkin ymmärtäny laittaa arvoani vastaavat kamppeet niskaan. Oltiin aika vetäviä mimmejä. Jonka sitte onneks yleisökin älys! Meille oikeen hei vislattiin, kun oltiin esiinnytty! WAU! Ja mikä RUUSUKE! IIIHANA! Mä niin tykkään kaikesta kauniista ja kiiltävästä...

Aika kovat aplodit sai kanssa Kim ja Annukka, ne veti kohtalokkaan tangon, siis yhessä, oikeesti! Mutta mä kuulin back stagella, että ainakin yks Päivi, vaikka onkin Annukan kaveri, ei uskaltanu olla äänestämättä mua! Se nääs arvas, että mä olisin ollu todella pettyny ja ehkäpä jopa kotioloissa HANKALA, jos ei voitto olis osunu mulle. Totta, kyllähän mä voittoa lähdin hakeen. Siis jos YLEISÖN SUOSIKKI-ruusukkeesta kilpaillaan!

Mut on kutsuttu taas Tuulikellon vanhainkotiin Pikkujoulupiipahdukselle, ja meen tietty tosi mielelläni. Tällä kertaa pitää olla nopeempi - Emäntä huomas viimeksi kun hamuilin joulutorttuja sivupöydän tarjottimelta...Ei vaan, kyllä osaan käyttäytyä. YLEISÖN SUOSIKKI osaa!

Iloista Joulua faneilleni, ja muillekin.

Toivoo, ah niin suosittu,
Ulla

 

_____________________________________

 

Ulla-laaman päiväkirjasta
Lokakuun muistiinpanot

Sillä lailla!

Kyllä kannatti vähän mököttää, niin alko tapahtuun munkin elämässä. Meillä oli yhen Olgan 10v. synttärit. Sen Olgan äiti tekee näitä munkin sivuja, siis tärkee henkilö mun verkostoitumiselle. Tuli monta tyttöö, jotka ei tienny että mikä ylläri tää on, ennenku ne oli meidän pihas.

 

 

Eka Emäntä kerto, että millasia otuksia me ollaan ja miten meidän kans seurustellaan ja sitte se neuvo miten kävellään yhessä. Sitte jaettiin jokaiselle oma alpakka tai laama, sai vähän toivookin millasen parin halus. Siis ne lapset sai. Mullehan käy kaikki kavereiksi. Mun tyttökaverin nimi oli Ella.

Me mentiin ekaks vähän pellolle ottaan tuntumaa toisistamme. Olin ihan innoissani, hymy naamalla. Tätä olen odottanutkin!

Sitte Isäntä laitto agilityesteet pihalle ja kokeiltiin niitä. Joo, tää on meikäläisen leipälaji. Oli siis tosi kivaa! Kaikki me eläimet tykättiin touhuta, Gilgamesch vähän omalla arvokkaalla tyylillään, tietty.

Lisää tällasta! Oonkin kuulemma menossa ELMA-näyttelyyn Hesaan. Meillä on upee pukukavalkadi lauantaina laamaporukalla. Tulkaa katsomaan, mä olen meidän harjottelijan Riikan parina. Sen verran voin paljastaa, että mulla on musiikkina Mambaa! Vau! Sunnuntaina siellä on laamojen oma Match Show eli leikkimielinen näyttely pareittain. Nähdäänks ELMA:ssa?!

Ulla
taas oma vauhdikas ja iloinen itsensä
 

 

 

_____________________________________

 

Syyskuussa 2010

 

Ulla pyysi vaan ilmottaan, että jos hän ei pääse mukaan mihinkään kivaan tapahtumaan ihan PIKAPUOLIIN, niin turha on ootella tälle palstalle mitään "Rakas Päiväkirja-juttuja". Ja PISTE.

_____________________________________

 

Ullan blogi, elokuun muistiinpanot

Rakas Päiväkirja

Oon ollu vähä laiska kirjottaan, sori,  mutta ku jotenki vaan laiskotti...

Olin Särkänniemessä Gilgameschin kanssa esittämässä laamaa. Lasten Eläintarha täytti 40v. ja me oltiin oikein niinku kutsutut vieraat! Tommin pojat OIlli ja Antti sai rannekkeet, joilla pääsi niihin vempeleisiin, mutta emmä saanu! Olisin ehkä halunnu mennä sellaseen leppäkerttuun joka pyörii, ei sitä tiedä!

Me myös näytettiin vähä agilityn mallia Särkkiksen omien alpakoiden jälkeen. Meidän jälkeen meni rataa hienosti yks VUOHI! Tarvii alkaa vissiin ottaan vakavammin nää esitykset jos alkaa tuleen vuohien puolelta kilpailua!

Mutta ette usko mikä oli päivän ällistys! OIKEA SIKA! Jestas kun mua pelotti niiden ohi kävellä. En ikimaailmassa oo sellasta elukkaa nähny! Se haisikin ihan erilaiselle. Meinasin silmäni pudottaa kun niitä tuijotin. Isäntä ja Emäntä nauro mulle aivan vedet silmissä. Laamat lähtee innolla huvipuistoon ja mitään ne ei pelkää, kunnes vastaan tulee  elävä sika! Ja on kai se tunnustettava, että myöskin arastelin viereisen aitauksen kania...Mutta mitä se sillai lymyilee pensaiden alla, että ei varmaksi tiedä että onko siellä joku otus vai eikö oo. Välillä oli jotai rapinaa, mutta ei ketään näkyny. Aloin tulla vainoharhaseks! Mutta kivaa siellä oli, luvattiin mennä toistekin, kun siellä ei oo omia laamoja, niitä alpakoita kylläkin.

Oli taas Suomen alpakkayhdistyksen näyttelykin, josta totean vain kuivasti, että en osallistunut. Tänä vuonna meni niitä uusia Sveitsin tuontieläimiä. Laamoista paras oli se komee wooly orhi Kim. Alpakoista paras oli kanssa meiltä, entinen kämppikseni Zenobia eli Zina.

No sitte mun piti päästä Pääkaupunkiseudun Metsäpäivään Espoon Tapiolaan. Mutta kamala epäonni: edellisenä päivänä jotenkin niksautin jalkani Kantan kanssa nahistellessa ja onnuin sen verran että en päässykään mukaan. Pettymys! Kanta nimittäin pääsi Sirkkolan Heikin kanssa Ykkösen TV Uutisiin ja Riikka Marina-alpakan kanssa myös. Nii, siis meillä on harjottelija, yks Riikka. Se on ihan OK tyyppi, hoitelee meitä hyvin. Isäntä päästi Riikan myös puimurin puikkoihin eli on se näppärä tyyppi!

 

_____________________________________

 

Ullan heinäkuun raportti

Rakas Päiväkirja 

Hei, ihanaa huomata, että fiksulle laamalle on aina kysyntää!

Olin taas OKRA-maatalousnäyttelyssä. Siellä oon  ollukin jo monena kesänä. Jotkut muistaa mut edellisistä kerroista, se on aika hauskaa. Oli vaan turkasen kuuma. Mä makoilin pääosan ajasta varjossa, hirveesti en jaksanu olla sosiaalinen. Kämppikseni Kanta yritti kovasti olla seurallinen, hattuu tarvis nostaa, jos olis. Mulla kun on vähä semmonen motto että “joskus tekis ja toisinaan sitten taas ei”.

Jotenki tarttis tolle kotiväelle vaan saada kaaliin, että tällanen edustushenkilö tarvis valmistautumisaikaa ennen lähtöä! Mut ei. Niinku ny viime lauantainaki. Selittelyn makua, kun Emäntä väitti että sinne Orimattilaan ei meinattu ollenkaa mennä, kun oli säätiedotuksessa luvattu ihan kaatosadetta.

 No, nää tulee melskaan talliin aamulla KAHDEKSALTA. Voi ei. Että nyt se Sirkkolan Heikki, mun eläinlääkärini (no, joo, muiden kanssa) soitti ja pitää kumminkin lähtee sinne Orimattilan Kehräämön Kantritapahtumaan agilitykisaan eikä siellä mitään sada. Tallissa sitte hulabaloota välittömästi. Että kuka lähtee? Kotiväki oli buukannut jo ittelleen päivän täys, joten tarvi siis lähtee eläinlääkärin kanssa keikalle. Jos ymmärrätte, niin se ei oo välttämättä kenenkään ELÄIMEN bestis ja paras matkakumppani…Mutta mä ja Gilgamesch ilmoittauduttiin vapaaehtosiks, kun traileri ajo pihaan. Miksikä ei, voi olla kivakin keikka…Alpakoista mukaan lähti noi partiopoikaluonteen omaavat Milton ja Morrison. Aina valmiita palvelukseen…

Ainoo vaan, että en ollu tietenkään siihen aikaan aamusta vielä föönannu hiuksiani ja villakin oli ihan täynnä oljenpätkiä.  Tää oli se pahin huoli, emmä mitään kisaa jännitä. Emäntä siinä kiireessä sohi vähän jollain harjalla isompia roskia pois, ja toivoi että Suomisen Niina, joka onneks lähti meidän mukaan, harjailis perillä lisää. Mutta aika vauhdilla me oltiin valmiita ja sitte vaan trailerin kyytiin. Ei menny montaa minuuttia. Matkalla mutusteltiin loput aamuheinistä. Mikäs meidän oli ollessa, kun Heikki ajo ja me maattiin kuljetuksen ajan.

En ny viitti hirveesti täs leuhkia, mutta arvaatte kai kuka voitti kisan?! Taluttaja ei ollu ikinä laamaa vieny agilityradalla tai edes kävelly laaman kans ennen kisaa. Mutta lahjakkaan laaman opastamana hän selvisi siitä hienosti. Yhtään ei satanu ja ihmiset tykkäs meistä. Kiva päivähän siitä tuli!

 

_____________________________________

 

Ulla kesäkuussa 2010

OSTA APU-lehti!
MÄ OLEN SIINÄ!

_____________________________________

 

Ulla toukokuussa 2010

Rakas Päiväkirja

Meille synty laamavasa tänne. Oootteko nähneet siis niinku päivän vanhaa tai silleen? Hih! Sellanen on aika huvittavan näkönen otus. Joo, onhan siis laamoilla isot korvat, mutta onkohan tässä tapauksessa nyt sattunu joku mittavirhe? Siis tällä meidän Jingolla on, hihhih, ehkä hiukka ylimitoitetut...

Se oli muutenki huvittava, niinku kävelis puujaloilla. Pää on ihan pieni ja jalat on niinku otettu eri eläimestä. Ekana päivänä siltä oli selvästi niiden jalkojen käyttöohjeet lukematta. Mutta jo seuraavana se paineli aika mukavasti ympäri laidunta, joskin näin Jingo-raasun tupsahtavan naamalleen muutamankin kerran. Hiukka hei nauratti.

Ai miten niin mäkin olen joskus ollu laamanvasa? No siitä nyt on niin kauan. ..Ja kyllä mä olin tosi näppärä ja fiksu heti syntymästä. Tai ehkä en. Ei ollu kukaan kuvaamassa ja naureskelemassa. Olinkos mä nyt vähän ajattelematon kun hihittelin sille Jingolle...

Mutta kai mun piti yrittää piristää itseäni, kun mun kummipoikani Leon muutti Laihialle, eikä nyt oo uutta kummilasta. Että anteeks vaan Jingo. Kyllä susta hyvä ja komee tulee. Isäntä ja Emäntä on kovinkin innoissaan että hieno vasa. Että oikeesti tervetuloo vaan laamaporukkaan!

Toivoo
Ulla-täti

 

_____________________________________

Huhtikuu 2010

Rakas Päiväkirja

Siunakkoon!

Valitinks mä joskus että täällä meillä ei TAPAHDU mitään?! No, ny ei meinaa perässä keritä. Porukkaa lappaa sisälle ja lähtee veks sillä vauhdilla.

 

Se aasi Adolf lähti Tukkilaan. Outi sai lopulta Isännän puhuttua ympäri ja myymään sen, en ois uskonu. Se kun läks, niin mun naapurikarsinaan muutti jotkut ulkomaankieliset pojat: alpakkapoika Aron ja KOMEE laamapoika Kim. Gilgamesch niille pullisteli yhen illan, mutta ne oli vaan että "PARDON "ja "No hard feelings", tai mitä retoromaniaa ne sveitsiläiset sitte yrittikään meille sanoa. No, ei niitä saatu ärsytettyä kenenkään tappelukaveriks, ja hyvähän se olikin. 

Juur kun tää oli ohi, niin se ulkomaalaisinvaasio alko uudestaan. Toiseen naapurikämppään muutti alpakkalikkoja. Siis viisi uutta naamaa. Ja se Julia-laama. Emmä päässy sen kans samaan karsinaan vaikka kiinnostas sen syntyvä vasa. Kummilapsen paikka on kohta mulla vapaana. Oma kummipoika Leon on kanssa muuttamassa uuteen kotiin toukokuussa.

 

Niin, Emäntä ei nääs laita mua tohon ykköskarsinaan, kun ne odottavat äidit saa kaikenmaailman herkkuja. Ja mä kuulun Painonvartijoihin. Hyvin oon painooni vartioinukin, tippaakaan en oo laihtunu vaikka väkirehua ei anneta kun henkäys tähän karsinaan. Oon osannu vastapainoks ottaa tietyllä vakavuudella ton heinänsyönnin...

No sitte meinasin jo järkyttyä: mun siskoni Augustakin oli myyty! Niin se vaan hyppäs siniseen pakuun ja lähti yhen Sannan kans. Ilosellehan tuo näytti. Että "Lycka till" vaan, sanottas meillä Ruotsissa. Tätä ei tietty sais sanoo ääneen, mutta en hirveesti Augustan jälkeen jääny kaipaan. Meillä on välillä ollu aika mustasukkaiset välit...Mulle on sattunu pari harmittavaa vahinkoakin tän takia, kun  oon osunu IHMISEEN vaikka oon tarkottanu sylkästä Augustaa kohti, ettei se tunkis aina ekaks karsinan reunalle ihmisten siliteltäväks. Aika kiusallista. Mähän olen muuten NIIN ihmisrakas enkä sit millään haluais että ihmiset saa sen käsityksen että laamat on kiukkusia sylkijöitä! No, nyt saan lisää tilaa egolleni.

Pikkutallista hävis se hauska Carlos-alpakkapoika. Kuulemma muutti Porvooseen. Ja sitte katos Milton. No, se on kuulemma vaan lainassa toistaiseks Metsälammen laamoissa, niinku Marina-vasakin, joka oli kans hävinny näköpiiristä yks päivä. Tarvii kai alkaa aamusin pitään joku nimenhuuto että ketä täällä tallissa on paikalla!

Pää pyörällä
Ulla

 

_____________________________________

 

Maaliskuu 2010

Jumankekka 

Mun selkäni takana on salaa hommittu.

Ei auttas ruveta lomaileen, heti jää ulos tärkeistä jutuista. Kuulin just että meidän porukalla on jemmassa jossai salaisessa paikassa nimeltä "karanteeni" kaks laamaa! Epäilin kyl, että jotain on tekeillä kun tänne ilmesty kaks vierasta äijää jotka puhu tosi outoo murretta. Ne oli pikkasen liian kiinnostuneita meistäkin, eikä olleet kumminkaan eläinlääkäreitä. Ne jos mitkä syynää tarkkaan. Mutta nää oli selvästi alpakka- ja laamaväkee...Ilmeni sitte että olivat sveitsiläisiä laaman- ja alpakankasvattajahemmoja.

Sen lisäks että saan uusia laamakamuja, niin ne Arnold ja Andy toi Isännälle ja Emännälle  5 alpakkaa, jotka saan seinänaapureiks kuukauden päästä. Onpahan säpinää sitte.

Ne uudet laamat on Kim ja Julia, wooly- eli villalaamoja molemmat. Kim on harmaa ja aika bodarin näkönen. Tyttölaama on Julia. Se on oikein kaunis väreiltään, meinaan aika lailla kun mä! Valkonen ja ruskee läntti takapuolen päällä. Ja arvatkaas mitä?! Se saa vauvan, jos vaan kaikki menee hyvin. MINÄ ilmoittaudun kummiks jos se sille Julialle sopii!

Että tällasta tällä kertaa, elämme jännittäviä aikoja...

Terkuin Ulla

 

_____________________________________

 

Helmikuu 2010

Ulla on hiihtolomalla.

 

_____________________________________

:: Ullan vanhemmat bloggailut näet täältä >>