ULLAN BLOGI
	2/2010 Ulla on hiihtolomalla.     1/2010 Rakas Päiväkirja Hei tää on ihan pakko kertoo, kun en ennen Joulua ehtiny muilta kiireiltäni: mä oon ollu PIKKUJOULUISSA! Oikeesti. Kutsuttuna. Ihmiset aina touhottaa niiden pikkujoulujen kanssa että millasta oli ja mitä laittas päälle jne. Mut harjattiin ja sain hopeista nauhaa kaulaani. Tollanen kimallus sopii pikkujouluasuun, oon kuullu. Emäntä laitto tonttulakin, mikä hälle sopiikin, tai no, ei auta vinoilla tai en pääse enää mukaan näille keikoille... Siis minä ja Gilgamesch oltiin vanhainkoti Tuulikellon pikkujoulussa. Siis sisällä siellä toisessa kerroksessa, minne mentiin hissillä kuin vanhat tekijät. Mukaan me saatiin Koveron Lydia (pikkutontuksi ja karamelliä jakaan) ja Heli taluttaan Gilgaa, jotta Isäntä sai ottaa kuvia välillä.  Me saatiin käydä ihan huoneissakin tapaamassa niitä jotka eivät jaksaneet tulla sinne aulaan. Saatiin olla siliteltävinä, se oli kivaa. Hoitajien kanssa rupattelin kanssa. Yks mukava setä kysyi että saako mulle antaa jotakin hyvää, vaikka suklaapalan. Emännän pöljä meni sanomaan, että kyllä sille Ullalle voi tarjota, mutta ei se taida suklaata ottaa. Onhan mulla, herttinen sentään, TAVAT. Jos mukava setä tarjoaa, niin kohtelias laama tietenkin ottaa! Otin sitten yhdeltä hoitajalta pipariakin. Ja sitten huomasin JOULUTORTTUJA siinä ihan vieressä tarjoiluvaunussa. Juur kun melkein yletyin ottaan yhden, niin Emäntä alkaa puhumaan poislähtemisestä! Höh! Gilgamesch oli taas harmittavan kiltisti, eikä yrittäny pölliä mitään. No, semmonen se on aina. Oikee mallioppilas... Kaikilla oli ollu mukavaa kun me käytiin, kertoi yks Kirsti-hoitaja. Moni huonompimuistinenkin muisti meidät jälkeenpäin. Että oli ne pehmeitä ja isot silmät. Me jäätiin mieleen pitkäksi aikaa. Että sellanen oli mun paras joululahja tänä vuonna, kun sain käydä siellä Tuulikellossa! Hyvää alkanutta vuotta! toivottelee Ulla
	--------------------------------------------------------------- Joulukuu 2009       Ullan blogi marraskuussa 2009 Rakas Päiväkirja Isäntä ja Emäntä oli lomalla! Koko viikon! Oho! Vastahan ne toissa vuonna kävi jossai. Meillä oli hoitotäti, Annukka, täällä. Se on ton Emännän sisko. Joo, ihan jees tyyppi. Oikeestaan cool, niinku sanotaan. Se on Sipoosta, siis niinku melkei Hesasta eli hiukka enempi sillai ajan hermolla kun toi meidän Emäntä enstex-haalareissaan. Mä yritin olla vieraanvarainen ja pidin sille aina seuraa kun se siivos meidän tallia. Yritin kommentoida sen puhetulvaa (ON se hei todella Emännän sisko, samaa löpinää tulee jatkuvasti...), mutta sitte meille meinas tulla välirikko! Kyllä toi Annukka tiesi, että mulla on oma blogi, eiks kaikki sen tiedä? Tää nyt sitte meni kertoileen jossai omassa Facebookissaan meidän, MUN  juttuja! Siis jotai MUN kotielämästä ja sellasta! Siis niinku ihan vaan tiedoks, että MÄ tiedottelen itse juttuni MUN blogissa. Seuraavana päivänä en jutellu sille enää, vaan annoin sen raataa ihan ittekseen vaan...Toivottavasti oli oikein yksinäistä! No, emmä sille jaksanu kauan mököttää. Ja sitte me tavattiin Annukan kanssa siellä ELMA-näyttelys ja oltiin ihan frendit! Mulle annettiin se terapialaaman sertifikaatti siellä ELMA:ssa ja olin niin hyvällä tuulella jo valmiiks muutenki. Olin kuullu, että ihmiset oli kyselly, hei OIKEESTI, että koska se Ulla on paikalla, niin he tulee sitte juur sinä päivänä näyttelyyn! Makeeta! ELMA:n mukavalle järkkäriporukalle voin siis antaa vinkin, että lauantain suuri kävijämäärä johtui mitä ilmeisimmin MUSTA! Laitan tähän mukaan kuvia, joita on ottanu yks Päivi. Hän on kuulemma mun ihan vakiofaneja! Aatelkaa! Me tavattiin siellä näyttelyssä ja oon kuulemma livenä vielä mainiompi! No joo, ei auta tulla leuhkaks... Oli mukavaa tepastella siellä Areenan reunalla kun oli laamojen ja alpakoiden esitysvuoro, ja sitte mä armollisesti kävin aina tervehtimässä jotakuta sieltä yleisöstä. Emäntä ei sit millään tiedä, että MIKÄ juttu se on, jolla mä valkkaan ne, joita menen moikkaan! Enkä aio sille kertookaan. Mun omia juttuja. Jotain salaisuuksia pitää laamalla olla! Porukat juhli meitä uusia terapiaeläimiä, mäkin sain Jaffaa, se on TOSI hyvää! Hei joo, kattokaa! Se Gilgamesch-laama vetää upeesti niitä kärryjä siellä näyttelyssä. Ei se ollu millänsäkään, vaikka mä epäilin, että voi mennä sisu kaulaan siellä Areenalla, vaikka kotona osais miten homman. Sitte onki ollu vaan arkea. Mun elämää kosketti eniten, kun noi Marjut ja Teemu kävi kurssilla meillä. Ne ihastu mun kummipoikaan Leoniin ja kuulin niiden sanovan, että jos se Leon keväällä muuttais heille yhden Ulpun kanssa! Niin ne lapset sitte kasvaa ja lähtee. Kyllä oon koittanu tosta Leonista reipasta ja uteliasta kaveria opettaa, ja sellanen se onkin! Tarttee kai ens kesänä ottaa sit uus kummivasa, tähän hommaan alkaa niinku tottumaan, kun ei oo omia vasoja ollu. Eikä kuulemma tulekaan! Noi meinaa että mä rupeen vallan niihin terapiahommiin, kun oon siinä hyvä. Ja kyllä mä tiedän mitä muuta ne kanssa salaa aattelee: Ulla on aika pieni, pillikinttuinen ja paksu...Että ei niinku paras jalostusemä ulkonäön puolesta. Mutta sisäistä kauneutta on vaikka muille jakaa! Mukavaa Joulun odotusta! Terveisin Ulla sertifioitu terapialaama     Ulla lokakuussa 2009 Rakas Päiväkirja  Keikkaa pukkaa, keikkaa pukkaa... Oltiin Gilgameschin kaa Riihimäellä Onnentassun Lastenpäivässä. Oli nähkääs Eläinten Viikko ja tää oli  yks viikon tapahtumista.  Se Onnentassu on semmonen löytöeläintalo ja eläinhoitola. Hienot paikat, uutta ja siistiä. Ei haissu kissanpissa meikäläisen hienoon nenään! Vaikka ulkonahan me oltiin, joskin yritin taluttaa Emäntää auki olevasta ovesta, mutta kuulemma muut eläimet olis ehkä saanu sydärin, jos oisin pölähtäny sinne sisälle. Oli kylmä, mutta nätti päivä muuten. Mua rupes jossai vaiheessa seisoskelu kyllästyttään, vaikka oli mulla kivasti taputtelijoita päivän mittaan. Emäntä sano että olis tarvinnu olla askelmittari, meinaan jokunen kilometri tuli siinä pihalla kolme tuntia käpötellessä! Gilga oli taas tietty ihan cool, hengaili Isännän kaa ihan rauhassa. Tommosta en mä hirveen kauaa jaksa, oikeesti. Mutta nää keikat on aina hyviä terapiaeläinten testipaikkoja, kun siellä on hälinää, koiria, joutuu ihmisringin sisälle taputeltavaks, on ilmapalloja, autoja ja muuta. Joo, tällä keikalla muuten näky selvästi että eläinrakkaista ihmisistä oli Onnentassun pihalla kyse.  Missään ei oo vanhemmat niin nätisiti neuvonu lapsiaan eläimiä kohtaamaan kun tuolla Onnentasussa!  Emäntä ja Isäntä ei ees kerenny sanoon mitään, kun vanhemmat jo sano, että kysy saako taputtaa ja mistä kohdasta ja että alkää juosko kovasti kohti eläimiä ja jne. Oon kerran ollu  maatalousnäyttelys kun yks äiti huusi jo kaukaa lapsille, jotka iloisina juoksi meidän luokse, että varokaa nittä laamoja kun ne puree ja sylkee teitä! Siis HÄH?! Kamoon, älkää opettako lapsia eläimiä pelkäämään! Oisin meinaan antanu vaan lettipäälle pusun... Oon menossa myös sinne ELMA-näyttelyyn marraskuun alussa laamaileen ja saamaan sertifikattini terapåiaeläimeks. Mistä johtuen oon myös laihiksella, TAAS. Keskikarsinaa sanotaan Painonvartijoiks tätä nykyä! Tääl on tehty historiaa ELMAa varten, saa nähä meneekö kaikki ok. Gilga on opetettu AJOLAAMAKS. Siis oikeesti vetään rattaita. Hyvin se on menny, mutta tietty joku Eläinareena on kovempi juttu kun kotipiha. Uskomaton hemmo toi Gilga on kyllä. Euroopassa ei meinaan oo montaa ajolaamaa olemassakaan. Tarttee olla tosi kiva ja yhteistyöhalunen laama, että se innostuu noista hommista. Isäntä ja Emäntä kokeili muakin, mutta olin aika varautunut kärryjen rahinasta ja koko ajatuksesta. Toisaalta, jos siihen ajan kanssa tottuis, niin vois olla aika jänskääkin. Katotaan ny. Kantaa kokeiltiin kanssa. Se oli sitä mieltä ettei yhtään pelota, mutta haiskahtaa työlle! Ja rupes nihkeesti käveleen  maassa lepäävien aisojen yli tai ympyrää kärryjen ympäri, mitä testailtiin. Aivan, ruoka tulee kumminkin, teki ajohommia tai ei, siis miks vaivautua? Eli siitä ei ajolaamaa taideta ees yrittää... Ai kummipoika, vai? No sehän voi hyvin! Aina uteliaampi ja villimpi. Se syö väkirehua kun äijät muiden mukana ja Emäntä kuuli sen ryystävän jo vettäkin kupista, nii että ei enää pelkkää vauvamaitoa Leonille. "Lapsessa on puolet kummistaan", onkohan se laamoilla ja alpakoilla kanssa näin? Voi meinaan olla... Nähdäänkö ELMA-näyttelyssä?   Terveisin Ulla     SYYSKUU 2009 Rakas Päiväkirja Tässä on HÄN! Ylitalon Leon.       Elämäni on saanut aivan uuden sisällön. Mä rupesin KUMMIKSI!   Joo-joo, tiedetään, että yleensä kummiks PYYDETÄÄN. Mutta kun toi pikku-Leon oli syntyny ja se oli vaan päivän vanha kun moikkasin sitä laitumella, niin mulle tuli niin mukava olo semmosen pienen kanssa. Se on hauska! Ja iloinen! Ja leikkisä! Hihii, tämähän olikin kiva juttu, että saatiin vaavi meidän karsinaan.Sitäpaisi ei siihen kummin hommaan näyttäny mitään tunkua olevan. Lillistä oli asia ihan jees. Tää Leon on aika itsevarma hemmo, ei siis nyhjää Lillin ympärillä yhtään. Kai se oli Lillistäkin hyvä että joku pitää seuraa sen aika villille tenavalle! Musta se on hauskaa, ja tärkeetä. Välillä se Leon kyllä tunkee melkeen liian liki, alkaa ahistaan. Siis enhän mä mikskään lapsenlikaks meinannu ruveta! Mutta silleen kohtuudella kummitella. Ja olla ylpee kummipojasta, sehän on niinku osa sitä juttuu...    Tiesitteks, että meillä laamoilla, ja alpakoilla kans, on oikeesti semmonen kummihommeli? Jokaisella vasalla on yleensä laumassa kummitäti tai -setä, joka hoitelee sitä naperoo emän kans. Esim. kun emän tarttee talvipakkasella mennä ulos toilettiin, niin se pieni voi jäädä kummin viereen makoileen. Ja se kummi voi mennä vaikka ihan oven eteen poikittain, ettei se pöljä pieni mee sinne pakkaseen.Tai jos on jotenki pelottavaa, niinku myrsky tai jotain, nii sitte se pieni voi nukkuu emän ja kummin välissä turvassa.   Ja sitte sillä kummilla vasta hommaa onkin, kun vasa vierotetaan! Emä nähkääs muuttaa johonki muualle ja kummi sit on sen vasan seurana ja oikeen tarkka kummi esim. huolehtii että muut katraassa ei tuupi sitä vasaa ruokakupilta ja voi jopa jakaa annoksensa sen kanssa. Hmm...kummin pitäis olla aika epäitsekäs siis...Oonkohan mä sittenkään ihan priima-kummiainesta?! Toisaalta, jokainen on omanlaisensa kummi. Ei tästä ny auta ruveta mitään stressiä ottamaan. Vaikka välillä kyl riipii kun joku tulee himmaileen tohon lähistölle JUST kun vahdin että se Leon saa otta rauhassa päivänokoset. Kummitätinä olossa on nähkääs vastuuta kanssa!   Mut on tää hei HIANOO! Terkuin Ulla-täti, Leonin kummi (eikö näytä aika viralliselta, vai?)     ps. Kattokaas, miten hauskan näköistä kummittelua: Sol ottaa aurinkoo kummipojan Morrisonin kaa. Usein kaikki luuli että ne on äiti ja poika. Mutta kummitäti tässä on hoitovuorossa, Michelle-äidillä on iltapäivä vapaata!       Ullan blogi elokuussa 2009 Joo-o. En oo oikeen ollu juttutuulella tässä eikä toi Emäntäkään olis kerinny sihteeriks... No ekakskin olin tosi loukkaantunu, kun taas mulle siis luvattiin että pääsen sinne alpakkanäyttelyyn edes agilityyn. Enpä päässy. Meiltä meni vaan Milton, Carlos ja Morrison kun yks Marika vei ne. Isänä ja Emäntä ei lähteny ollenkaa kun meille olis voinu ihan koska vaan syntyy alpakkavauvoja. Sinä Paraisten näyttelypäivänä ei kyl syntyny, mut heti seuraavana aamuna Michelle teki pikkulikan. Että aikas lähellä oltiin HelmiAlpakkapäivänä, että kyl mä kai sit ymmärrän ettei noi halunnu lähtee pois kotoo... Mutt sitte alko se ikävä osa: Kimin vasa oli kuollu ennekun se synty. Siltä oli kuulemma istukka irronnu, kun se vasa oli ihan solmussa sen Kimin sisällä. Kim oli hirveen kipee lopulta. Kaks eläinlääkäriä oli auttamassa yhtenä yönä. Kim makas hoitokäytävällä ja ihmiset autto vasaparkaa ulos. Meitä laamoja ja alpakoita pelotti kaikkia eikä me menty ollenkaa talliin sinä yönä. Tallissa oli niin paljon pelkoo ja surua, että katottiin viisaammaks pysyy poissa.  Mutta sitte kun kaikki oli ohi, niin tää Kim vaan nousee ylös ehkä puolen tunnin jälkeen ja rupee syömään! Ja se kuulkaa parani,  ja tosi nopeesti. Ja nyt se on ihan oma ittensä. Jotain tartti keksiä päivien piristeeks ja mä aloin apuhoitajaks. Singahdin aina mukaan varastohuoneeseen tarkistaan, että nää annostelee oikein Kimin lääkkeet. Siis tarviihan jonkun olla tsekkaamas, että menee oikein!  Meillä oli tarhojen suursiivous kanssa yhtenä päivänä. Isäntä tyhjens kaikki meidän tuotokset kaivinkoneella traktorin kyytiin ja möyhi muutenkin. Ja kerättiin kiviä pois. Se oli aika jännää, mutta ei me laamat pelätty. Itse asiassa varsinkin Gilgameschia kaivuri kiinnosti hirveesti! Pojat on poikia! Terkuin Ulla apuhoitajaharjoittelija     HEINÄKUU 2009 Rakas päiväkirja   Joo, niistä Juhannustaioista sitte ollu mihinkään. Keräsin seittemän yrttiä laitumelta - ja hyvää oli! Ois kuulemma tarvinnukin laittaa ne olkipieluksen alle ja ootella sitte hienoja unia komeista laamaorheista ja silleen...Oon muutenki ajatellu pysyä sinkkuna, joten tiä siitä Juhannuksestakaan sitte...Samanlaista täällä oli kun muullonkin. Mutta yhtenä iltapäivänä kun tulin ottaan pikku nokosia pehmeelle vuoteelleni, nii mun petivaatteet oli viety! Herttanen! Seisoin ihan typertyneenä tallin ovella. Siellä oli sen päivänen meno: Isäntä sohi jollain ruutalla höyryävää vettä pitkin seiniä ja Emäntä jynssäs lattioita. Siis mihin silloin menee laamaneiti levolle? Ei olleet tätä ottaneet ollenkaa huomioon! Loukkaantuneena juoksin takasin laitumelle.   Mutta toisena päivänä oliki jo muuta: mä pääsiin oikeisiin hommiin. Hei joo, oon unohtanu sanoa että SAIN sen virallisen terapialaaman nimikkeen. Sertifikaatti ojennetaan vasta marraskuussa virallisesti ELMA-messuilla. Ja ootan myös saavani jotain itelleni, vaikka niinku rusetin tai jotain. Siis mä oon nyt ALAT-testattu terapialaama. Ammattilainen. Ja jo siitäkin ilosta mä ihan juoksin Pappilanniemen päiväkodilla niiden lasten ja pyörätuolissa istuvien setien ja tätien luo. Mä OSAAN nähkääs tän. Mä olen tärkeä ja tarpeellinen ja musta tykätään ja mua ihaillaan. IHANAA! Olin Gilgameschin kaa siellä siliteltävänä ja ihmeteltävänä. Ja sitte alko sataa. Kaikki meni sisälle. Mut ja Gilkkis vietiin traileriin. Tai yritettiin viedä. Mä laitoin jarrut kiinni siinä traikun sillalla. Ei kai tää ny jo loppunu?! Just kun aloin viihtyyn! Yritin epätoivosesti kurkkia viime hetkiin asti että näkyskö enää ketään pihalla. Mutt ei, keikka oli ohi. Isäntä ja Emäntä kuin myös yks Kirsti, joka tätä hommelia järjesti, lohdutteli mua, että ne kutsuu meidät taas. Ja kun ne kuuli et me ollaan ihan sisäsiistejä, niin ens kerralla voidaan päästä sisälle asti. Siel ois nytkin ollu haitarinsoittoo ja kahveeta, kuulin kyllä... Ja sitte vaan paranee: yks Heta soitti Emännälle Suomen Tietotoimistosta! Tehtäis juttua eläinavusteisesta terapiasta Suomessa päivälehtiä ja Iskelmän Uutisia varten radioon. No joo, täähän mulle sopi vallan! Kotiporukka kutsu Noisniemen lasten- ja nuortenkodista tyyppejä meille niinku toimintapäivään, josta sitte se juttu tehtäs. Mua talutti yks kiva tyttö, joka olis ottanu mut mukaansa! Mä olin jotenki väsyny sinä aamuna, enkä oikeen päässy agilityfiilikseen. Ja sitäpaitsi, noloo sanoa, mutta mulla oli kaamee pissahätä, joten en voinu silleen hyppiä ihan riehakkaasti. Me laamat nääs ollaan niin siistejä, etten mä voinu siihen pihalle tehdä...Mutta kyllä helpotti kun pääsin tarhaan omaan vessaan, huhhuh...Augustalla taas oli joku riehupäivä, ja Isäntä taluttikin sitä, kun se lievästi siis sanottuna oli pimee. En tiä mikä silläki sitte oli. Morrison ja Carlos, pienet alpakkapojat, oli kanssa taluteltavina. Ne oli ihan nätisti, ei tarttenu hävetä. Morrison on samassa terapiaeläinkolutuksessa kun mä. Tyyppi vaikuttaa pätevälle hemmolle. Mulle oli tullu postia laama.fi vieraskirjaan. Anni ja Leena fanittaa mua! Vähä oon hei leuhkana nytte! Mäkin kyllä tykkään niistä! Toi Leena sano, että hälle oli ihan ylläri, että alpakat ja laamat olikin niin seurallisia ja lepposia eläimiä. No mikä ettei, mehän ollaan oltu aina ihmisten jutuissa mukana ja tykätään siitä. Laitan mukaan kuvan siitä Leenasta ja musta. Meillä oli aika lailla kaikkee supattelua sinä iltapäivänä kahestaan. Emäntä sano laittavansa Augustan ja Annin  www.ylitalonalpakat sivujen kansikuvatytöiks. Kattokaas, miten söpö pari! Terveisin Ulla ALAT-testattu terapialaama (hiukka ylpeenä meinaan..)       _________________________________________________ KESÄKUU 2009 ULLA on ansaitulla lomalla ja tekee Juhannustaikoja.         Toukokuu 2009   Rakas Päiväkirja ASIAA!   JES! Kattokaa ny mua! Mikään ei tälle vedä vertoja! Mut on puunattu ja harjattu ja nyt mä saan taas olla keskipisteenä! Mä arvasin jo sillon aamulla kun toi Emäntä tuli mua harjaileen, että täähän tietää hyvää, kun mun ympärillä niin hyöritään. Ja aivan oikein, FST TV-Nytt tuli kuvaamaan meille kun läänineläinlääkäri Inna Ilivitzky oli suositellu Ylitaloa niille kuvauspaikaksi. Sellanen tilanne lavastettiin sitte, niinku mä oisin just tullu Suomeen ja Inna tarkastais mun papereita, että saatiin niinku äksöniä läänineläinlääkärin arjesta. Vaikka ei hän ikinä niitä papereita oikeesti käy tarkastamas. Se on ton Minna-eläinlääkärin juttuja, hän kun on kaupungin virkaeläinlääkäri. Ja just kun tätä nauhotettiin, nii Augusta melkein pilas kaiken pölähtämällä sisälle ja parkkeeras siihen kameran eteen tolloileen. Mä olin ihan, että eikö toi nyt tajuu häipyä...Kuvaajaa ja toimittajaa ja muitakin rupes naurattaan, sillä karsinasta meinas ruveta lappaan sitä uteliasta porukkaa lisääkin. Nevada ja Sol käkki jo karsinan ovella ja hetken aatelin että kamera täs vielä kaatuu jos noi kaikki tuppaa tähän samalle käytävälle. Mutta huonot kohdat (niinkun Augustan ahterikuvat) voidaan onneksi leikata filmiltä pois. Se on nii helppoo. Ja haastettelusta oli tullu ihan hyvä lopulta.   Ai, miten niin haastattelussa olikin toi läänineläinlääkäri? Jaa oli vai? Mä kun luulin että se muuten vaan tuli mua moikkaan ja sattu kuviin... Me ollaan nääs tuttavat ennestäänkin. Kattokaas, kun mä aloitan kohta Euroopan valloituksen. Inna, (hän varmaan antaa mun sinutella,) on tehny vaalimainoksen sinne Eurovaaleihin, missä olen MÄ hänen kanssaan! Oon meinaan aika varma, että toista sellasta vaalimainosta ei näissä vaaleissa ole, tuskin muuallakaan Euroopassa, missä olis laama. Mitä jos mäkin saan ääniä ja ne pyytää mua mepiksi?! Muutenkin oon tässä ollu esimerkkieläimenä. Paimiosta oli eläintenhoitajaopiskelijoita taas yks porukka. Mä olin mallina kun puhuttiin riimun sovittamisesta, sopivasta kunnosta (Hmm... Tää on aina vähän arka paikka, kun tässä kohtaa mä olen se tuhdin eläimen malli) ja sellasesta. Aina on kiva tutustuu uusiin ihmisiin. Ne yleensä sanoo, että olen hupaisa persoona ja nätti. Kyllä sellasta jaksaa kuunnella kerta toisen jälkeen, eikö? Pakko nyt lopettaa, toi Emäntä elikkä mun sihteerini, on näinä aikoina vähän kiireinen. Tohon laitumen viereen on taas tullu se traktori ja se iso kylvinkone. Ukot tulee kohta sieltä koneesta taloon syömään ja Emäntä laittaa niille jotain sapuskaa... Aurinkoista kevättä toivoo Ulla, OIKEA TV-tähti  --------------------------------------------------------------------- Huhtikuu 2009 Rakas Päiväkirja! Mitäs tässä...Ei mitään uutta... Tai kummallista. Ihan vaan tavallista... Tai no, okei, mä kerron, koska kumminki lipsautan sen jossain vaiheessa. Mutta kun tää on niin kamalan kiusallista tällaselle ladylle. Nii, yhtenä aamuna heräsin, ja mun pyllyssä oli jotain. Eikä se ollu HYMY - niinku siinä TV ohjelmassa. Vaan näppylöitä! IIK! Emäntä alko taas hössöttään ja kauhisteleen niitä, mikä olikin aika ymmärrettävää. Kohta asiasta tiesi se eläinlääkäri Heikkikin. Mikäs tässä tallisssa salassa pysyis? Intimitettisuojasta ei olla kuultukaan...Isäntä ja Emäntä siitä säntäämään Prismaan ja ostamaan mulle LASTEN talkkia. Ei kuulemma oo vielä laamojen omaa kauneudenhoitosarjaa. Siinä sitä olis jollekulle liikeidea. "Because You are worth it - olet sen arvoinen". Tai oikeestaan LAAMASI on sen arvoinen...Talkki haisi hyvälle, ei siinä mitään... Iltapäivällä se Heikki tuli tarkastaan mun ahteria, siis voi ei...Yritin jo luimistella siihen malliin että antaisivat nyt jo olla, täähän on jo niin piinallista. Se antoi mulle oikeen antibioottipiikin ettei persus tulehdu kun on niin kuraista ja kosteeta. Pahinta tässä nyt oli vaan se, että mä en päässy taaskaan osallistuun siihen Sylky-Cupiin! Kanta ja Gilga, jotka osallistu, kyllä kerto että siellä sato ja oli lumisohjoa ja kuraa. Emmä sellasesta tykkää yhtään. Parempi sittenki että sain olla kotona ja loikoilla puhtailla oljilla. Aattelin olla niin jalomielinen että annan Kantan kertoo siitä kisasta kun se on niin täpinöissään. Yllätyittekö? Emmä niin itsekäs oo kuin te ehkä luulette! Kanta on sellanen kiltti, ystävällinen ja aina suorastaan ällön positiivinen wooly-laamatyttö. Vois jopa sanoo että pinko. Se on aina niin kuuliainen ja mukava. KANTA KERTOO: Ystävättäreni Ulla Winblad antoi ystävällisesti minulle mahdollisuuden kertoa minun ja asuintoverini Gilgameschin osallistumisesta Pohjoimaiden ensimmäiseen kamelidien maastokilpailuun. Kilpailimme Ylitalon Ykköset-joukkueessa. Minä kuljin 500m radan Ollin kanssa ja Gilga Antin kanssa, joko taluttajien tai eläinten piti olla nimittäin siskoksia. Oli vaikeata pitäytyä niin kohtuullisessa vauhdissa kuin Gilga, innostuin välillä liikaa. Kilvan ideahan oli saada sama aika, joten Olli pysäytti välillä viisaasti minut vetämään henkeä matkalla. Gilga on niin varma ja tasainen taivaltaja ja minä taas pidän valtavasti rivakasta lenkkeilystä. Menestyimme varsin kohtuullisesti: kahdeksasta joukkueesta saavutimme palkintosijan neljäs. Isäntä ja Emäntä näyttivät olevan suoritukseemme tyytyväisiä ja minullekin sijoitus oli miellyttävä yllätys. Tukkilan Pedro ja Pablo voittivat aivan ansaitusti, sitäpaitsi Team Tukkilan sekä laamat että taluttajat olivat siskoksia! Mukava päivä ja rehti kilpailu, oikein nautinnollista. Kiitos mielenkiinnostanne ja Hyvää Pääsiäistä! Ulla Winbladin puolesta Teidän GK Kanta Lähtöpaikalla sähköistä odottelua Kanta ja Olli startissa Gilga ja Antti Ylitalon joukkueesta     Antti leimaa kellokortin lähtöviivalla  Alpacalandian joukkueesta Olivia ja Vitaly     Kanta ja Olli maalissa Pistelaskua kisakansliassa     Kisoissa tapaa tuttuja: Andrey ja Olivia Tukkilan voitokkaat laamat    ---------------------------------------------------------------------   Maaliskuu 2009 Rakas Päiväkirja Jahas, jahas, näyttää ihan siltä että tarvitaan paria kätevää laamaa. No joo, myönnetään että syykin on meidän. Tai OIKEASTAAN VAAN Augustan, joka seisoo etujalat ruokintakaukalossa nähdäkseen paremmin mitä tapahtuu. Yhtenä päivänä se kaukalo sitte vaan repes liitoksistaan. Materiaalin väsymistä, väitti Augusta. Liikaa kuormitusta, sanoin minä. Pääsinpä kuittaileen takasin siitä jatkuvasta vihjailusta meikäläisen kiloista! Isäntä lievästi tuohtuneena rupes sitä kaukaloa korjaamaan. Me laamat nyt vaan ollaan sellasia, että pientä vahinkoa tuppaa syntymään. Vahingossa, tietysti! Mutta vastapalvelukseksi me myös oikein mielellään osallistutaan korjaustöihin. Autetaan siis. Olisko tästäkään hommasta mitään tullu ilman meidän osallistumista ja neuvoja? Hei, melkeen unohdin kertoo että mä olin lehdessä! Hämeen Sanomat teki jutun eläinavusteisesta terapiasta ja toiminnasta. Mä sain taklattua Augustan ulos karsinasta kun toimittaja tuli, ja niinpä, jippii, Emäntä ottikin MUT kuvattavaksi. Nuuskuttelin yhtä söpöö Tinja-vauvaa ja sitähän ne kuvas intopinkeenä. Muistin hymyillä ja olla oikeen valloittava, kai. Alpakoista Esikko pääsi kans kuviin. Se kaveeras hauskan Pipari-koiran kaa. Se Pipari on sellanen Kaverikoira, joka käy ihmisiä moikkaamassa niiden ilostuttamiseks. Maltan tuskin oottaa että saisin sen terapialaaman sertifikaatin ja pääsisin kans oikeesti duuniin. Mahtaakohan siitä saada jonkun rusetin niinku koirat saa näyttelysertifikaatin kanssa? Se olis nastaa. Mulle punanen! Gilgalla ja Augustalla on tylsästi vaan joku sertifikaatti-paperi. Voiskohan toi Emäntä ehdottaa sinne Terapia-alpakat ja -laamat ry:hyn että sertifikaatin mukana laamalle kans jotain. Itelleen. Tai edes uus riimunnaru... Mikäs muhun on menny kun unohtelen asioita?! Viime kertaseen Päiväkirjaan jo piti kertoo kun meillä kävi Varsinais-Suomen Maaseutuoppilaitoksesta eläintenhoitaja-opiskelijoita tutustumassa alpakoihin ja laamoihin ja kuuntelemassa Emännän loputonta löpinää meistä. Se kyllä ehdotti ittekin, että sit vaan sanotte että lopetas nyt, meidän tarvii lähteä taikka muuten se höpisee vaikka koko päivän. Emäntä sano niille, oikeesti, että ne ei todellakaan oo katuneet että toivat Suomeen ihan ekat alpakat v. 2002 ja harrastuslaamat v. 2004. Se oli niin ihana kuulla. Ja mainitsi että ULLA TÄSSÄ on se Suomen eka yksityinen laama. Aivan erityinen laama, josta roihahti rakkaus laamoihin, tai no, jotain sinnepäin kumminkin... No nyt mä lähden tästä ulkoileen, siis pieneksi hetkeksi. En tykkää lumisateesta. Tukkakin kastuu. Tai kastuis jos olis. Heips! Ulla, melkein kansikuvatyttö. (Kuva oli kolmannella sivulla. Takaapäin laskettuna. Emännän huom.)   ---------------------------------------------------------------------               Helmikuu 2009 Rakas päiväkirja! Mä oon nyt täysinoppinut. Siis mua on nyt kiikutettu riittävästi tapahtumasta toiseen, oon saanu kehuvia merkintöjä ulkopuolisilta arvioitsijoilta  käytöksestäni raportteihin ja oon osannut hymyillä niin herttasesti, että Emäntä anoo mulle sitä terapialaaman sertifikaattia ihan oikeesti. Vaikka mä olenkin aika lahjakas, nii täytyy sanoo että testit oli aika tiukat. Siinä nääs tarvii kestää kaikenmaailman lääppimistä, jalkojen hiplaamista (eikä saa potkasta vaikka kuinka kutittas), metelin sietoa, liukkaita lattioita, ilmapalloja, vieraiden koirien kohtaamista (no joo, nekään ei saa tietenkää sikailla... vai koirailla elikkä haukkua tai muuta hyökkäävää). Ja sitte piti olla vaan relana vaikka ihmisiä tulee ympärille rinkiin eikä saa ottaa herneitä nenään vaikka vähän ahistaiskin. Ja tarttee osata kävellä nätisti talutuksessa ja tarttee osata mennä se agility-rata ja tarttee olla fyysisesti ja psyykkisesti kestävä... (Tässäpä ei liikakiloilla viimein ollukaan mitään väliä, hahaa!) Vaatimuksia, vaatimuksia... Mutta nytten se on kaikki tehty. Oon aika himskatin ylpee ittestäni! Ja on noi Isäntä ja Emäntäkin, jos vaan voisivat sen myöntää. Ne on aina pitäny mua sellasena blondina hempukkana, johon ei voi suhtautua ihan vakavasti. Mutta mites nyt suu pannaan kun mä olenkin kohta ALAT-sertifioitu OIKEA terapiaeläin ja teen OIKEAA työtä!? Emäntä laitto anomuksen sisään tänäpä sinne Terapia-alpakat ja -laamat ry:n hallitukselle. Emmä taida saada yöllä nukuttuakaan, kun niin jänskättää, että saanko mä sen sertifikaatin. Ja kaiken tän keskellä kuljetustraileri ajo pihaan yks päivä. Sieltä tuli kolme ihan vierasta alpakkaa! Tumma nuori poika Amigo! Sille vinkkasin vähän silmää karsinan reunan yli, mutta Emäntä (se ilonpilaaja ) sano kuivasti mulle että eipä oo sun poikafrendis. Ja laitto sen munalukon niiden karsinan oveen siltä varalta että mä haluaisin miesseuraa yön pimeinä tunteina! Meidän kämpille tuli kaks nuorta tyttöalpakkaa. Ne on kauheen hyvinkasvatettuja ja kilttejä, ehkä jopa vähän nynnyjäkin. Mutta herran pieksut, nehän puhukin RUOTSIA. Härregod! Meikäläisiä siis! Javisst, mehän otettiin ne Augustan kanssa messiin heti: Mut hei, jos ette niille Brunitalle ja Nevadalle sano, niin on ne jotenki MAALAISIA...Sitte selvis että ne on kotosin jostain pohjois-Ruotsista, mitä arvelinkin niiden murteesta...Siis mä ja Augusta ollaan sieltä Tukholman läheltä, siis PÄÄKAUPUNKIDEUDULTA. Mut ei siinä mitään, olihan tääkin nyt ihan jättekiva saada oikeita ruotsalaisia kämppäkaveriksi! Täällä on ollu pihalla säpinää, kun Isäntä ja Emäntä on tuunannu noita myytyjä vasoja lähtökuntoon. Eli rimussa kävelytystä ja jalkojen nostelua ja kaikkee mitä mullekin pienenä tehtiin tuon tuosta. Se symppis Lilian ja sitte se hömppä-Fernando on pakkaamassa kamojaan. Emäntä tietty taas tirauttaa porun kun ne lähtee ja sitte sitä hävettää.  Muistais vaan että onhan sillä vielä MUT!  Vaikka sama se oli kuulemma tuolla Ruotsissa ollu kun noi "maalaisserkut" oli haettu. Tippa linssissä ne myyjät oli alpakat traikkuun pakannu. Ja sitten joku sanoo että tää alpakan- ja laamankasvatus on vaan bisnestä. Eläviä olentojahan me ollaan kaikki. Persoonia. Jotkut pienempiä ja jotkut isompia persoonia. Niinku mä.       --------------------------------------------------------------------- Tammikuu 2009 Rakas Päiväkirja! No nii! Kuka pääsi telkkariin!? Eikä mihinkään matkatöllöön vaan Voittaja-näyttelyn ISOLLE screenille! Myös OIKEA TV kuvas meitä. En sit tiä onko meidät sensuroitu vai ollaanko joskus jossain ohjelmassakin. MÄ screenillä Eläinmessuilla siis oltiin joulukuussa Hesan Messukeskuksessa. Alpakoita ja laamoja pyydettiin ekaa kertaa ISOON kehään Areenalle näyttään agilitya ja itteemme. Minä talutan Isäntää Huiminta oli mennä hissillä 3. kerrokseen. Lattia oli vähän liukas, mutta olin vaan että " tätä on kuulkaa tehty paljon Oulussa"... Hissiin - Hississä   Pujottelu oli ihan kakunpala. Isäntä kanttaa näyttävästi, mutta mulla oli aikaa iskeä silmää yleisölle. Pujottelua Jouduin auttaan Emäntää pikku-Areenalla juontamisessa. Sitä kai jännitti ja se tarvitsi mun ammattitaitoa ja kokemusta. Olin tietty aivan cool. Spiikkerinä Olihan meinaan porukkaa! Areenalta tullessa jouduttiin fanilauman ympäröimäksi. Kaikki halus koskee meitä, mutta kukaan ei pyörtyny sentään tai alkanu kirkuun niinku niitä Piitlesejä. Mutta varmana likeltä piti monella. Mä olen siellä vasemmas reunas, Gilgamesch pilkottaa keskellä ja Nurmelan alpakat onkin kadonneet tungokseen kokonaan. Sannan punainen pusero sentäs näkyy. Fanilauma Porukka tuli sitten meidän karsinalle fanittaan. Saa kuvata, kiitos Saa silittää, kiitos Bileet loppuu aikanaan... Tässä loppukumarrus. Minä ja Isäntä, takana Emäntä ja Gilga, ihan takimmaisina Nurmelan Alpakoiden Sillanpään Sanna ja Lucky Kreetta (Emännän kasvattama) ja sen söpö vasa Nurmelan Tintti. Tackar och pockar Olihan mahtava keikka. Tää oli ihan MUN JUTTU. - Mutta "borta bra, hemma best" sano ruotsalainen.  Laama. Hej då ens kertaan! Terveisin Ulla  (miellään) esiintyvä taitailija ..."Aplodien saattamana laamatähtemme poistuu Areenalta back stagelle (on nää esiintyvien taiteilijoiden termit jo hallussa...)" ---------------------------------------------------------------------     12/08 Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille ja varsinkin faneilleni (kai niitä nyt on, onhan?)   toivottaa Ulla Mitä tässä, Joulua ootellaan. Tai oikeestaan jo joulun loppumista. Me nääs saadaan sitten se joulukuusi kaluttavaksi tarhaan. Tavallisesti me kaikki, yhden karsinan porukka kerrallaan, päästään pärtsäileen irti tohon pihalle sillon tällön. En tiedä nyt sit tämän Joulun aikaan...Niillä on taas se pihakuusi. Viime vuonna menin syömään niitä näreen oksia ja jotenki se lamppusarja sitte sotkeutu jalkoihin ja Augusta sekaantu siihen juttuun kanssa ja lopuks oli kaamee huuto ja ne valot sammu iäks ja Emäntä oli kiukkunen, vaikka oli Joulu ja muka hyvä tahto ja mitä kaikkee noi ihmiset lupaakaan... Olin Gilgameschin kanssa meidän kylän koulun myyjäisissä vetonaulana. Siis Mauri Sariolan koulun elikkä siis se entinen Kosken koulu. Siinä pihalla tallailtiin porukan rapsuteltavina. Mukavia nää kyläläiset, monet jäi jutteleen. Lapsista tykkään kovasti, pääsin muutamia ihan pieniäkin moikkaan koululla. Yhdellä Soile-rouvalla oli sitte kiva kaulahuivi. Niitä hapsuja piti useampaankin otteeseen hypistellä!  Mä niin tykkään kaikesta nätistä, kiiltävästä ja pehmeestä. Tarkastan aina naisten korvikset ja muutkin korut. Augusta-sisko taas tykkää avata ihmisten takeista vetskarit. Oikeestaan oon kai anteekspyynnön velkaa tolle Gilgameschille, kun viimeks vinoilin siitä heinän kantamisesta. Oli meinaan aika nastaa kun sillä oli ne eväät mukana meille! Isäntä kaiveli välipalat meille satulan repusta kun he itse paisto makkaraa laavulla. Me kaveerattiin yksien Timpan ja Tiinan kanssa sillä välin. Yritin olla kamalan fiksusti, että PR:ää laamoille lisää. Niillä kun on kaikenlaisia eläimiä ennestään. Eihän sitä koskaan tiedä... Palataan kuvioihin ens vuonna!                         11/08 Rakas Päiväkirja EPISTÄ  EPISTÄ  EPISTÄ!!! Siis juuri kun mun piti tehdä se entre´ Sylky-cup4 maastokisassa niiden ranskalaisten alpakka- ja laamatyyppien joukkueessa, niin nää (se Heikki, Isäntä ja Emäntä siis) menee peruun koko kisan! Todella masentavaa! Olin tehny mielikuvaharjotuksia sinne harjulle noususta joka ilta. Ja tsempannu itteni aivan mahtavaan voitontahtoon. Jo pari päivää ennen ruvettiin tallissa puhuun että tulee joku kaamee myrsky. Ja tuli sit kanssa. Voihan se ollakin etten olis sillä kelillä halunnu mennä ollenkaa ulos. Mut tuntien, en olis. Oikeesti. Mutta nää, siis Isäntä, Emäntä ja ne ranskalaiset, jotka tuomaroi sen ulkomuotokauneusnäyttelyn ( johon en päässy myöskään, kun nyt oli muka sellasten vuoro jotka ei oo näyttelyissä ollu, niinku siskoni Augusta esim.) kävi tallissa syynäilemässä koko porukan niinku epävirallisesti läpi. Ja arvaatte jo, mitä musta sanottiin...Sitä samaa: vähän pulska. Ja pieni. Ja korvatkin vois olla kaarevammat. Pieni pullukka laama...                                                   -  Huokaus - Ei laamana oo niin helppoa, vaikka yritänkin antaa positiivisen kuvan meistä ja varsinkin ittestäni. Mutta oli ne ranskalaiset enneki laamoja nähny, nimittäin mikä mun sydäntä lämmitti, niin se Christiane sano: But she has a great personality. No joo-o. Tulihan se sieltä! Parasta mussa onkin luonne: tällasia laamoja ei ihan joka oksalla olekaan. Veikkaan ettei millään oksalla missään ole laamaa... Mulle on onneksi hiukka väläytelty mahdollisuutta osallistua joulukuussa Eläinnäyttelyyn Hesan Messukeskuksessa. Emännällä on vaan taas SUUNNITELMA (näihin oon oppinu suhtautuun varauksella). Tarttis kuulemma munkin opetella kantaan sitä laamojen satulaa ja ehkä jopa jotain kuormaa! Siis täh? Sehän haiskahtaa työlle! Ei kai musta meinata tehdä jotain raatavaa juhtaa?! Mähän olen LEMMIKKI-laama. Tarttis kaivaa esille kotivälle se tuontipaperi millä ollaan maahan tultu. Ruksi oli LEMMIKKI kohdassa. Pitäshän niiden tää nyt tietää! Gilgamesch jo kanniskelee sitä satulaansa ja näyttää leuhkalle. Mut voin kertoo, että sillä on vaan HEINÄÄ siellä satulalaukussa. Ja jätkä on kun Euroopan omistaja ja leveilee että on muka hommissa! Että toisaalta, voishan sille näyttää vähän tätä tyttöenergiaa ja olla yhtä hyvä. Ja vielä nättikin! Mielialani nousi huomattavasti, kun mulle soitettiin Maaseudun Tulevaisuudesta. Ne halus haastetella MUA. Kun mä pidän tätä päiväkirjaa, eikä ne tienny toista sellasta laamaa. Odotan innolla joulukuun Kantri-liitettä. Lukekaas tekin sitte. Vihjasin niille että kaverini, alpakka Justin(www.vetele.com/justin.htm), bloggaa kanssa, kun ne kysy että kenen blogeja mä luen. Se Justin on aika sälli, melkoset jutut sillä onkin...Tulee kyllä hyvällä tuulelle kun niitä lukee. Mut hei, nythän mä olenkin jo ihan oma pirtsakka itteni. Kuulette musta vielä... ps. Voin paljastaa teille salaisen paheeni: se on Jaffan juonti! Oltiin tuolla Jyväskylässä yksillä messuilla ja Emäntä joi Jaffaa kun kattelin vieressä. Näytti aika hyvälle. Pyysin Emäntää kaataan mullekin ja se eka vaan nauro ja sano että ethän sä tällasta juo, hiilihapot ja kaikki. Mutta mä iskin hampaat kiinni mukiin ja maistoin. Oli HYVÄÄ! Oisin juonu vaikka kuinka, mutta nää alko taas mamoileen ja sano että tulee maha kipeeks. Saan sitä Jaffaa palkaks kun ollaan messuilla tai jossain. Mun sisko Augusta juo Jaffaa kans, mut muut ei välitä. Aatelkaas, Augusta kehtas kesällä mennä yhdeltä polttariporukalta pummaan siideriäkin! Mutta Emantä näki ja kielsi sitä juomasta! Kyllä mua hävetti!    No, nyt moikka ens kertaan ennenku paljastan kaikki perhesalaisuudet...   10/08 Rakas Päiväkirja Oon keksiny ratkaisun mun ns. paino-ongelmaani, jos sitä nyt onkaan oikeesti. Mullekin tarvii hommata sellanen personal traineri, tiättekste! Siis Emäntä ja Isäntä hommas Esikolle sellasen, ihan totta. Sen nimi oli Eläinfysioterapeutti tai Leena, noi sano häntä molemmilla nimillä. Kiva ihminen, Esikko jutskaili sen kanssa kauan, ehkä jotain tyttöjen juttuja. Esikko sai henkilökohtasen kuntoutusohjelman, josta oon ehkä hiukka kade. Esikolle tää Leena määräs kävelyharjotuksia ympyrällä ja muita tavisten juttuja. Mulle vois suositella vaikka bailatinoa tai body pumpia ( ne kuulostaa niin jänskiltä). Ai miten ihanaa, sitten vois lähteä shoppaileen niitä fitness-vaatteita. Isäntä ehdotti mulle laamapaitaa, mutta en tiä tykkäänkö siitä, kun mulle vois sopia vähän sähäkämpi ja vartalonmyötäisempi, joku mikä olis enemmän niinku in fashion, ymmärrätteks. Ja sitten vois olla oma stailaaja! Emännän mielestä mut on stailattu ihan riittävästi keväällä kerittäessä, mutta eihän se tajua kun ei ole mikään tyylilyyli. Jos voi toivoa, niin otsakiharat olis kivat niinku Kantallakin. Että hiusten pidennystä mä todella toivoisin. No joo, toiveet on kuulemma hiukka kohtuuttomia. .. Ei mulla silti ihan tylsää ole ollut: pääsin Augustan, Gilgameschin ja Miltonin kaa Valkeakoskelle Eläinten Viikon toritapahtumaan. Me näytettiin vähän miten agilitya mennään ja sit vaan keikailtiin siinä ihmisten ilona ja siliteltävinä ja Emäntä kerto millasia me ollaan. Siel oli paljon koiria, mutta ne oli ihan ok, ja mekin oltiin. Ja myös pari hevosta, mutt nekin oli oikein symppiksiä. Se oli multa pieni työtapaturma, kun LÄÄNINELÄINLÄÄKÄRI taluttelikin sillä aikaa Augustaa kun Emäntä kailotti siihen megafoniin enkä päässyt piireihin ekaks ollenkaan. Yritin aina tunkea kameran eteen ekana, mutta valitettavasti myös muut pääsi kuviin. Valkeakosken Sanomien juttuun mä pääsin kyllä ihan ite, toimittaja sentään ymmärsi hyvän päälle. Ja näyttihän se Animalia-lehden kuvaaja valinneen joulukuun lehteen kuitenki MUT ja läänineläinlääkäri Inna Ilivitzkyn. Pääsin sittenki julkkikseks! Nyt vaan fanipostia ootteleen! Mulla on seuraava kisa - ja ilman sitä personal traineria on sitte kuulemma valmentauduttava - 26.10. Se on se Sylky-cup4. Mut ja Augusta on varattu kerranki arvoiseemme hommaan elikkä ME ollaan ranskalaisten tuomarien joukkueessa! Kyllähän mussa on se urheilullisempikin puoli. Oon ollu kaks kertaa jo Sylky-cupeissa, ekassa ja tokassa. Viime keväänä en pääsy Paraisille, kun mun PITI olla pieniin päin...Nyt en oo, todellakaan, eikä sen puoleen Augustakaan... Että sinkkupäivät jatkuu.  Rocco käy näköjään kaatamassa naisia hyvällä menestyksellä muualla, mutta kotona ei sit tärppää millään! Sylky-Cupin nimi on tällä kertaa " Sisko ja sen veli". Mikä tahtoo sanoa että joko eläinten tai ohjaajien tarvii olla sisaruksia tai ainaki puolisisaruksia. No mehän ollaan, ja edustavat sellaiset. Tarvii tässä alkaa noi ranskan kielen opinnotkin kai että osais jonkun merciin sanoa. Oon ihan täpinöissäni että saan osallistua tommoseen! Siitä sitte ens kerralla!   9/08 Rakas Päiväkirja Vilken överskin....överskar...överraskning! Voi että multa on toi äidinkieli ruvennu ihan ruostumaan! Ootte varmaan huomannu, että mä olen vähän niinku parempaa väkeä ja oikea immigrantti, niinku meillä Ruotsissa sanottaisiin. Siis olen syntyny Ruotsissa ja kasvattajani on Pappa eli Set Bornstein. Pappa on professori Uppsalan Yliopistossa, niin että hyvästä perheestä ollaan. Siis mä, siskoni Augusta, joka asuu meillä ja sit kolmas sisko Constancia, joka asuu Tukkilan tilalla Porvoon lähellä. Pappa on parasitologi ( tuleekohan nyt jo liikaa näitä sivistyssanoja...) ja tutkii kamelien, alpakoiden ja laamojen loisia. ( Hyi yäk! Mulla ei ainakaan ole!) Kaikesta noi ihmiset voikin sitte kiinnostua.... Yhtenä aamuna Emäntä sano, että teille tytöt onkin tulossa jännä päivä, kun saatte vieraan. Epäilin, että taas se eläinlääkäri Heikki tulee ultrailemaan. Ei näkyny viimeks, että oltaisko me tiineitä. Pientä jännitystä täytyy aina järkätä Isännälle ja Emännälle! Ja sitte illalla olikin se överraskning elikkä siis yllätys: Pappa tuli katsomaan meitä ihan Ruotsista asti! Tässä kohtaa Emäntä sönköttää että Pappa muka tuli luennoimaan jonnekin eläinlääkäripäiville. No, jos hänelle nyt sitten jäi ylimääräistä aikaa, niin kai sitä voi tappaa aikaa vaikka luennoimalla. Toi Emäntä tuppaa aina muutenki sekaantumaan vähän liikaa mun asioihini. Muuten ihan mukava ihminen kyllä. Ja Pappa kirjoittaa Heikin kanssa ruotsiksi kirjaa eläinlääkäreille alpakoiden ja laamojen hoidosta. Varmaan siihen kysytään multakin kokemuksia ja haastatteluja, uskoisin näin. Jos he siis haluavat tehdä oikeesti bestsellerin. Pappa oli ihan samanlainen kuin sillon kun olin pieni!  Papalla on hauska parta, mitä tykkäsin jo pienenä nuuskuttaa! Oltiin Augustan kaa ihan innoissamme. Me haluttiin vähän näyttää mitä kaikkee osataan ja kiivettiin ulkorappuset ylös asti. Kuulin Papan sanovan Emännälle, että Ulla voisi olla vähän hoikempi. Herranen aika kun mun kiloista nyt on tullu päivänpolttava aihe! Ja näköjään sen takia että pitäis tulla raskaaksi.Onko kukaan kysyny haluanko mä itse ruveta vasan emäksi?! En oo ollenkaan varma viittinkö ruveta huolehtiin jostain pienestä joka rajottaa mun menemisiäni. Toisaalta, ymmärrän kyllä että ihmiset haluaa MINUN KALTAISENI laaman. Ja kun mua on vaan yksi... Tässähän tulee lapsuusmuistot väkisinkin mieleen! Mut siis tuotiin alpakkakuormassa vuonna 2004 sieltä Ruotsista. Olin jo karanteenissa Ruotsissa samassa alpakkaporukassa. Suomen karanteenissa oli kyl tylsää. Mä ulkoilin yhen suri-alpakkapojan kans ratsastuskentällä. Olihan se Bobbie ihan kiva, mut niin hirveen nössö! Ei ollu niinku sanotaan "mun tyyppiäni". Pian huomasin tikkana (vai laamana?) ett IHMISETHÄN on aidan toisella puolella. Ja kaikki muukin äksöni. Mitäs tää nyt sitten on?! Näppäränä mimminä konttasin aidan ali sinne missä tapahtu. No, se meidän hoitaja Marika laitto lisää alalautoja. No problemo (vai oliks tää ruotsia?), seuraavaks hyppäsin aidan yli. Siis tajuuttekste miten TYLSÄÄ voi olla olla jonkun nyhvelin kiltin alpakkakundin kaa? Elämä on jossain ihan muualla! Onneks se karanteeni sit loppu kun kuukausi oli kulunu ja pääsin toteuttamaan itteeni isompaan laumaan. Kun tää nyt meni ihan mun lapsuusjuttuihin, niin ootteko ehkä ihmetelly mun nimeäni? Harvalla laamalla on tietääkseni etu- ja sukunimi. No, kun mun isäni on nimeltään Bellman. Jos nyt joku ei oo tarpeeksi sivistyny, niin voin kertoo että tää Bellman on ihmismaailmassa joku säveltäjä. Hän on tehny aika lailla vaudikkaita juomalaulujakin. Sit näissä lauluissa on mainittu sellanen Ulla Winblad-niminen kaunis nainen. Taas se Emäntä huomauttaa että Ulla oli jotenki kevytkenkäinen tyyppi. Ilmankos munkin jalka nousee aika kevyesti vai mitähän se tarkottaa...Että siitä mun nimi tuli. On se Pappa sellanen skojare, niinku me Ruotsissa sanottais. Systerini Augusta ja Constancia on samalla lailla sen Bellmanin luomia "julkkispimuja". Emäntä oli aluks hieman oudoksunut mun nimeä. Ei voi olla Ulla-niminen laama, on se niin hullua. Mutta kaikkeen tottuu. Sitäpaisi enhän oo itekään ollu mikään tavallinen laama ja kaikki on tottunu siihenkin! Hei sitten! Mitähän mulle tapahtuu ens kertaan mennessä?!     8/08 Rakas Päiväkirja Ihan oikeesti piti alkaa pitään päiväkirjaa, kun Emäntä pyysi. Olishan toi siskoni Augustakin halunnut, mutta mulla nyt on enemmän näkemystä ja kokemusta, ja tieksä niinku ajatuksia...  Siis ihan oikeesti piti jo kirjottaa viikko sitten, mutta kun mulla on ollu kiireitä. Sellasta deittailua vähän yhen komeen herrasmiehen kanssa. No joo, kun kumminkin kysytte, niin tän meidän Roccon kanssa iltasella pientä vipinää. Jotenki se olikin niin hurmaava, että mietin jo, että luopuisko sitä sinkkuna olosta ja rupeis äidiksi. Muuten ihan jees juttu koko tää deittailu, mutta kuulin kyllä kun Emäntä ja Isäntä jutteli, että mahdanko mä tulla ollenkaan tiineeksi, kun olen niin lihava! Kamoon, ei pitäis kummallakaan olla pokkaa tulla mulle hei huomautteleen painosta! Toinen vähän tylsä juttu oli, kun huomasin että tää maestrohan tapailee mun pikkusiskoani Augustaa kanssa. Siis ei silti että olisin mustasukkainen, mutta oon huomannu kyllä...Roccohan on kyllä aina asunu yksin, että tuskin siitä mitään vakavaa tulee Augustankaan kanssa! Sanoin Augustalle, että se, Rocco siis, on myös ollu Porvoossa yhden Nemorosan kaa ja tänä kesänä taas sen Veeran kaa, jolla on nätti vasakin, Ofelia, Roccon kanssa. Ihan vaan sanoin, ettei pikkusisko liikaa luulis ittestään. Yhtenä iltana rupes tää juttu lievästi jurppiin, jotenka yön aikana päätin näyttää että edelleenkään en oo mikään turha tyttö ja opettelin avaamaan karsinan lukon. Siis se ei oo mikään sellanen iisi haka, vaan oikee liukusalpa, jota tarttee osata vetää sivuun. Ei ihan helppoo mun pehmeillä pusuhuulillani, voitte uskoo! Olin aamulla ihan pokeri, ovi oli niinkun kiinni, mutta Emäntä huomas kyllä että lukko olikin auki. Mutisi jotain että onks joku pietaroinu niin että ovi liikkunut ja auennut. Siis jos ette tunne tunne Emäntää, niin voin kertoo että siinä on sitte ihminen joka syynää kaikkee täällä tallissa, siis ihan kaikkee. Ei tartte kun vähän huokasta pitempään, niin se on heti ottamassa pissanäytettä tai soittamassa sen Heikin ( Siis ELÄINLÄÄKÄRI Sirkkolan, mutta mähän olen sinut sen kanssa, tietty.) Meillä on täällä tallissa välillä vedonlyöntii siitä, että jos vaikka makaa silleen tietyllä lailla kyljellään ja huokailee, nii montako minuuttia menee ennenku Emäntä pinkasee tänne talliin ihan huolissaan. Ei hirveen montaa minuuttia, voin sanoo. Niillä on nyt sellanen valvontakamera millä ne kyylää meitä keittiöstänsä. Siis ajatelkaa, ei mitään intimiteettiä enää! Yritän kyllä aina mennä nukkumaan sellaseen kulmaan ettei näy jos mä vaikka kuorsaisin unissani. Olis kyllä niin kiusallista! Voitte siis uskoa, että olin aika voitonriemuinen, kun pystyin kevääseen asti fuulaamaan niitä että olisin tiineenä..No se Heikki taas pilas iloni ultraamalla ja kertoi että tyhjä mikä tyhjä! Olin saanu aika lailla huomioo odottavana äitinä... Ainoo huono puoli oli, että nää laitto mut myös äitiyslomalle elikkä en päässy bilettään minnekään Elma-näyttelyyn tai muihin mestoihin, mikä on mun varsin seuralliselle luonteelle aika menetys. Myöskään en päässy terapia-laamojen testeihin kun mua ei voinu muka kuljetella. Augusta ja Gilgamesch oli Hesassa Messukeskuksessa tosi isoissa kekkereissä ja sai diplominsa. Ihan rehellisesti sanottuna, sillon kyllä harmitti. Siis takas siihen lukkojuttuun...Mä söin vaan aamuheiniä ja mietin että oootas vaan. Seuraavana aamuna olin saanu taas sen oven auki ja nyt Emäntä rynkytti ovea tosissaan ja totes että eihän tää ovi liiku edes niin paljon että lukko aukeais... ( Sillä oli hyvä ilme, olisittepa nähny, aika hölmistyny!) Tänään päätin sitte räväyttää ja kun Emäntä siivosi karsinoita ja Augusta sai olla käytävällä, niin -sesam aukene- mä purjehdin oven avattuani myös vapauteen. Kuulin myöhemmin kun Emäntä kerto Isännälle, että tätä et usko, nyt se Ulla osaa jo avata karsinan lukon! Ja niinkun aina, juoksin nauraen pois! Heippa tällä kertaa, kirjoittelen taas... PS. Ilalla oli laamakarsinan oveen ilmestyny munalukko! No, sen saatto arvata tästä huumorintajuttomasta porukasta jolla ei oo seikkailumieltä.